Uutiset

Mattopyykki ei ole pakkopullaa

Hereästi hymyilevä nainen jynssää kaunista, punaraidallista räsymattoa Vanajaveden rannassa rautatiesillan kupeessa.
Vesi suihkuaa rei’itetystä putkesta välillä omille kasvoille, välillä naapurin puolelle, mutta kuumana kesäpäivänä se ei haittaa.

– Kyllähän tämä on sellaista touhua, että ei tätä pakolla tekisi kukaan, vaan siksi, että tämä on kivaa. Ei se ole kesäkään, jos ei mattopyykille pääse, sanoo Hattulan Katinalassa asuva Ilmi Viskari.

Hän on jo kesän kolmannella matonpesureissulla, ja näkyy noudattavan hyvää pesuetikettiä.

– Otan kerralla mukaan vain muutaman maton, en viitsi pitää paikkaa kauaa varattuna.

Parempi kuin pönttö

Hellepäivänä Kaupunginpuiston naapuriin rakennetulle matonpesupaikalle riittää tulijoita jonoksi asti. He arvostavat sitä, että altaiden ääressä matot voi pestä reilusti seisaaltaan, ei tarvitse kontata laiturilla eikä pujottautua pesutynnyriin. Matoista saa myös puserrettua enimmät vedet makelissa.

Tärkeää on sekin, ettei pesuvesi valu järveen.

– Tässähän oli ennen se pönttölaituri. Kiva sekin oli, mutta nyt paikka on aivan upea, ja pesuvedet menevät viemäriin, perustelee valintaansa hämeenlinnalainen Seija Yrjölä.

Hän on käynyt samassa paikassa mattopyykillä monena vuonna ja tällä kertaa mukana on myös Kati Lindell. Molemmat ovat sujauttaneet yllensä vaatteiden suojaksi jätesäkin, ja vastaavanlaisia virityksiä on muillakin mattopyykkäreillä.

Mutta mikä mattopyykille houkuttelee? Tapa on niin eksoottinen, että internetin matkailusivuilla sitä esitellään ulkomaalaisille.

Hattulalainen Ilmi Viskari kertoo pesevänsä jotkut matot kahteenkin kertaan kesän aikana, että ne ovat talveksi puhtaat. Markku Tanni/HäSa

– On kiva seurata, kun tulee puhdasta ja pääsee kauniina kesäpäivänä ulos, sanoo hämeenlinnalainen, Kaurialassa asuva Maija Suomalainen.

Hän vakuuttaa, ettei vie mattoja pesulaan, jos vain itse pystyy ne pesemään.

– Aiemmin asuin sellaisessa talossa, missä oli pesutupa ja silloin pesin matotkin siellä. Nyt kun ei ole pesutupaa, olen käynyt täällä, hän kertoo.

Pilkkihaalarikin puhdistuu

Matonpesupaikalla pyykätään paljon muutakin kuin mattoja. Hämeenlinnalainen Ros-Mari Salmenoja toi kuurattavaksi kelluvan pilkkihaalarinsa, jota on vaikea saada puhtaaksi missään muualla.

Tehokkuutta ja nopeutta suosivat käyttävät mattopyykillä painepesuria. Sen kanssa tosin täytyy olla varovainen, tai matto on entinen. Ilmi Viskari esimerkiksi ei ole raaskinut pestä omiaan koskaan painepesurilla.

– Tämäkin matto on kestänyt 30 vuotta, kun kerran vuodessa pesen. Hyvänä on säilynyt, hän kehuu.

Aiemmin Viskari käytti oman kylän mattolaituria Katinalassa, mutta kun se hävitettiin, hän on suosinut rautatiesillan pesupaikkaa.

– Herniäisissä Hattulan puolella on myös kuivan maan pesupaikka, mutta siihen tulee vesijohtovesi ja se on tosi kylmää. Järvivesi on mukavan lämmintä, hän vertailee.

Mattopyykille houkuttelee paitsi työn mielekkyys myös hyvä seura.

– Juttukaverin täältä löytää aina vaikka ei olisi tuttujakaan. Jos ei muuta keksitä, puhutaan ilmoista. Eikä täällä totista porukkaa ole ollutkaan, Viskari naurahtaa.

Ja mikä parasta: paarmat pysyivät pois ainakin tällä kertaa.

Kuivalle maalle jynssäämään

Mattojen ja pyykin pesua laiturilla tai järvessä ei ole kielletty, mutta kunnat voivat antaa suosituksia tai ohjeita pesusta

Suomen ympäristökeskus suosittelee, että matot pestään joko niin sanotuilla kuivan maan pesupaikoissa tai muuten huolehditaan, ettei pesuvesi joudu suoraan vesistöön
mattopyykillä pitäisi käyttää vähäfosfaattista pesuainetta

Hämeenlinnassa kuivan maan matonpesupaikkoja on neljä: Tervaniemessä Alajärvellä, Solvikissa Katumajärvellä sekä Virvelissä ja Järvikujalla rautatiesillan kupeessa Vanajavedellä, lisäksi Kutalanojan pesupaikka joessa
Hauholla kuivan maan pesupaikat Kirkonkylässä vanhan puhdistamon alueella ja Eteläisissä

Janakkalassa kuivan maan paikat Turengin Ahilammella ja Tervakosken Alasjärvellä Puuhamaan naapurissa, lisäksi Leppäkoskella Puujoessa pesulaituri

Kuivan maan pesupaikat Hattulan Herniäisissä, Rengon kunnanviraston takapihalla, Kalvolan Äimäjärvellä vesilaitoksen rannassa, Lammin Ormajärvellä puhdistamon rannassa ja Tuuloksessa entisen puhdistamon alueella.