Kolumnit Uutiset

Media on oiva ja aulis koston kapine

Toimittaja Jukka Viitaniemi arvioi tällä samaisella palstalla viime torstaina, että Kevan Merja Ailuksen (kesk.) mediajahdin takana piili todellisuudessa isku keskustan toistaiseksi turmeltumatonta puheenjohtajaa Juha Sipilää kohti.

Hieno teoria, mutta saamiemme uusien tietojen valossa kyse ei ollut kuitenkaan nerokkaasta poliittisesta salaliitosta, vaan astetta arkisemmasta asiasta: puhtaasta henkilökohtaisesta kostosta.

Pyörä lähti pyörimään, kun Ailus tiputti Kevan johtoryhmästä henkilön, jonka kanssa hänellä oli näkemyseroja. Myöhemmin kyseinen, niin ikään keskustalaisen taustan omaava henkilö irtisanottiin. Lähtiessään hän kopioi kaiken yhtiön etuisuuksiin liittyvän aineiston. Tehtävänsä puolesta hän oli itse ollut etuja vahvasti järjestelemässä.

Materiaali päätyi tuota pikaa Helsingin Sanomien haltuun. Juttulähde, joka sittemmin paljasti Ilta-Sanomille Norjan lapsilisäetuuksien perusteettoman maksamisen, olikin sitten jo Ailuksen lähipiiristä. Motiivi oli ilmeisesti sama, eli kosto.

Ailuksen ja Kevan epäselvyydet ja kohtuuttomuudet ovat moneen kertaan saaneet tuomionsa kansalta ja medialta. Tämän kolumnin tarkoitus ei ole enää arvioida Ailuksen avobemarin moraalittomuutta, vaan tiedotusvälineiden etiikkaa.

Tässä ammatissa törmää jopa kohtuullisen usein nimettömiin lähteisiin, joiden ilmiselvänä tarkoituksena on vahingoittaa paljastuksensa kohteita. Toimitusten tehtävänä on selvittää, onko esitetyissä väitteissä perää, mutta myös arvioida ilmiantajien motiiveja ja tarvittaessa tuoda nekin lukijan tietoon.

Nuo motiivit kovin harvoin ovat yleviä, pyyteettömiä ja puhtaita, vaikka toki sellaistakin on tapahtunut.

Hesarin toiminta toisaalta puoltaa paikkaansa, koska sen ansiosta saatiin aikaan valtava julkinen keskustelu, joka saattaa hyvinkin johtaa työeläkeyhtiöiden kohtuuttomuuksien karsintaan. Toivottavasti ilmiö leviää myös pörssi- ja valtionyhtiöihin, joista jokaisesta saataisiin kammattua täysin vastaavia asioita esiin kuin Ailuksesta ja Kevasta.

Toinen puoli asiassa on se, että Ailus sai muhkeista erorahoistaan huolimatta maksaa henkilökohtaisesti koko johtajaeliitin synneistä ja maan tavasta. Fakta on, että Ailus oli eläkejohtajaksi heikosti palkattu, mutta nyt vain hänet on ammatillisesti teloitettu.

Työelämän suuntaan on turha tähyillä vähään aikaan, kun keskustapuoluekin todennäköisesti hylkää epäpäteväksi leimatun broilerinsa.

Englantia puhuvassa maailmassa tunnetaan termi character assassination. Sillä kuvataan tarkoituksellista prosessia, joka tähtää henkilön uskottavuuden ja maineen tuhoamiseen. Useimmiten operaatio tehdään levittämällä huhuja, todellisia tai keksittyjä, tai manipuloimalla informaatiota eri tavoin.

Character assassination ei ole pelkkää perinteistä mustamaalausta, joten lienee aika keksiä ilmiölle hyvä suomennos. Me täällä mediassa olemme ”salamurhille” nyt enemmän kuin avoimia, ja jokainen ihminen saadaan näyttämään epäilyttävältä ja kelvottomalta, jos niin halutaan.