Kolumnit Uutiset

Mediapeli taaskin kaiken takana

Syytä epäonnistumiseen on inhimillistä hakea jostakin muusta kuin omasta itsestä.

Jos eduskuntavaalit menevät hämeenlinnalaisittain huonosti, ei syynä tietenkään ole epäonnistunut ehdokasasettelu, äänien keskittämisen tai valovoimaisten ehdokkaiden puute, vaan se, että lahtelainen media suitsutti ”omia” ehdokkaitaan, ja täällähän ei sellaiseen lähdetty.

Annetaan nyt ihmeessä ihmisten itse päättää, ketä äänestävät. Ei täältä toimituksesta kannata kovin paljon lähteä ohjeita jakamaan. Äänestäkää ainakin minun puolestani ihan rauhassa tulevissakin vaaleissa vaikka päijäthämäläisiä, jos hyväksi näette. Se on teidän valintanne. Hyvä, jos ylipäätään äänestätte.

Puolueiden järjestötyössä ja ehdokasasettelussa tehdään vaalien pohjatyö. Keskittämisen lisäksi on osattava hajauttaa, mutta ennen muuta pitää varoa alkeellisista alkeellisinta virhettä, sitä, että saman puolueen ehdokkaat syövät toinen toistensa kuormasta, eikä lopulta saada ketään läpi.

Kokoomuksen hämeenlinnalaiset, Juha Isosuo ja Sari Rautio kilpailivat kiistatta keskenään, samoin perussuomalaisten Kari Ilkkala ja Lulu Ranne. Kuvitteliko joku, että kaikki neljä menisivät läpi?

Sirpa Pietikäinen (kok.) sai vuoden 1987 vaaleissa Hämeen eteläisessä vaalipiirissä 15 981 ääntä.

Pietikäisen viime vuosituhannella saavuttama äänimäärä on historiaan jäävä politiikan ammattilaissarjan piirinennätys, jota ei näillä näkymin rikota.

Missä on rehellisyys sanoa kepulaisittain, että pieleen meni ja pulinat pois? Seuraavalla kerralla voi mennä paremmin, jos otetaan epäonnistumisista opiksi.

Mediapeli-käsitteen varsinainen isä, Paavo Väyrynen (kesk.) ei pääse ulkoministeriksi ja hän syyttää jälleen kerran mediaa.

Paavo on politiikan kehäkettuna kehittänyt selittämisen taiteeksi. Hän tietää, ettei joudu selityksistään tilille, koska hänet valitaan aina vaaleissa, tosin ei presidentiksi. Silti hän saattaa vielä yrittää.

Paavo ei opi kerrasta eikä kahdesta. Hänen aikansa on ohi, mutta Paavo ei usko. Ei ikinä.

Politiikan paavoväyrysiä on myös maakunnallisella ja paikallisellakin tasolla. Otollinen hetki ja oma aika menivät jo, mutta silti pitää vielä yrittää. Eihän sitä koskaan tiedä. Sellaista sinnikkyyttä on pakko myös vähäsen ihailla.

Päivän lehti

9.4.2020