Uutiset

Mediasta tuli ilkeä isoäiti

Lehdistä ja internetistä on tullut odottaville ja tuoreille äideille suvun viisaiden korvike. Tähän tulokseen jokioislainen yhteiskuntatieteiden maisteri Jaana Jussila päätyi tehdessään pro gradu -työtään Äitiyden vapaa-aika.

Jussila kiinnostui asiasta jo raskausaikanaan. Hän hämmentyi kaikesta siitä ristiriitaisesta tiedosta, johon media upottaa uuteen elämäntilanteeseen hypänneen.

Tee näin. Tee noin. Älä tee näin. Äiti ei koskaan saa. Äidin pitää. Muista. Unohda. Kieltäydy.

Näkemyksiä lehdistä ja äideiltä

Jaana Jussila ei jäänyt hämmennykseensä muhimaan, vaan ryhtyi pohtimaan asiaa osana opintojaan Joensuun yliopiston Vapaa-ajan ja virkistyspalvelujen maisteriohjelmassa.

Gradussaan Jussila analysoi Kaksplus- ja Meidän Perhe -lehtien näkemyksiä äideistä ja vapaa-ajasta. Hän myös haastatteli muita äitejä.

– Kiinnosti tietää, oliko muilla samankaltaisia kokemuksia siitä, millaisia paineita lehdet luovat. Itse ahmin kaiken mahdollisen tiedon halutessani olla hyvä äiti, hän hymyilee.

On opittava karsimaan tietoa

Media on livahtanut korvaamaan vanhemmilta sukupolvilta oppimista ja neuvojen saamista.

– Nykyinen sosiaalinen todellisuus rakentuu lehtien ja muun median arvomaailman varaan. Hyvää on se, että nykyään on todella hyvät mahdollisuudet saada tietoa. Lukijalla on kuitenkin oltava taito karsia. On kyettävä suodattamaan itselle tärkeät asiat.

Tämä ei välttämättä ole helppoa, jos asioita joutuu pähkäilemään paljon yksin.

Suurperheiden ja -sukujen aikoina ”inhimillistä vuorovaikutusta” oli Jussilan mukaan nykyistä paremmin saatavilla. Media on huono isoäiti tai täti siinä mielessä, että se kimpoilee asianlaidasta toiseen. Ja päälle päätteeksi moralisoi.

– Syyttelyä kyllä tapahtuu. Äidit itsekin syyttelevät toisiaan, Jussila sanoo.

Keskustelu on kuitenkin murtanut vanhoja tabuja. Esimerkiksi väsymyksestä on alettu puhua avoimesti. Kaikki keskustelu ei ole riitelyä: omille näkemyksille voi saada myös tukea.

– Äideistä on pikku hiljaa tullut valveutuneempia: ihan kaikkea ei niellä, vaikka se lehdessä lukisikin.

Huonon äidin leiman saa helposti

Pahaa verta aiheuttaa nimenomaan keskustelu äitien vapaa-ajasta. Kaikki alkaa määrittelystä: mitä äidin vapaa-aika tarkoittaa ja kuinka paljon sitä saa olla? Ajasta kodin ulkopuolella voi olla vaikea nauttia.

– Perhe on sekä yhdistävä että rajoittava tekijä. Siihen liittyy paljon syyllisyydentunteita. Äidit kokevat olevansa korvaamattomia, ja jos he lähtevät vähäksi aikaa kotoa pois, heillä on pian kiire takaisin.

Lehdissä ja äitien keskusteluissa sohitaan ristiriitaisesti. Kärjistäen voi sanoa, että tekipä mitä hyvänsä, tekee väärin. Huonon äidin leimoja lyödään anteliaasti.

– Äitejä patistellaan ottamaan omaa aikaa ja omia menoja – mutta jos niin tekee, on huono äiti. Toisaalta, jos ei ota omaa aikaa ollenkaan, on myös huono äiti. Huonoiksi äideiksi voidaan nimittää sellaisiakin, jotka tekevät asiat eri tavalla kuin muut. Keskitietä on vaikea löytää, Jaana Jussila pohtii.

Jussila ei tuomitse Susanna Sievistä

Julkisuudessa on viime aikoina käyty samankaltaisia keskusteluja. Esimerkiksi Susanna Sievisen juhlimista ovat monet paheksuneet merkiksi – kuinka ollakaan – huonoudesta äitinä. On jopa tehty lehtijuttuja, joissa ketkä tahansa ovat päässeet opastamaan Sievistä.

– Susanna repäisi itselleen aikaa. Hän on elänyt pitkään pelkästään perheen ehdoilla. Häntä on kommentoitu rankasti ja ilkeästi. Harva kuitenkaan pääsee kotiin katsomaan, millainen äiti joku on. Arvot ovat viime vuosina raaistuneet.

Kukaan ei ole vapaa äidistä

Jaana Jussilan mukaan ihmiset osallistuvat äitiyskeskusteluihin hanakasti ja hyökkäävästi siksi, että asia koskettaa jokaista jollakin tavalla. Vaikka itse ei olisi äiti, itsellä on äiti.

– Äitiys on arka asia. Jokaisella on siitä vankka mielipide, jota ei olla valmiita muokkaamaan, hän sanoo.

– Jokainen käy asian ainakin jollakin tavalla läpi. (HäSa)