Uutiset

Mediatutkijan mukaan Ylen oireilusta voi syyttää poliitikkoja puolueeseen katsomatta

Kolmetoista kansanedustajaa syyttää hallitusta siitä, ettei Yleisradion rahoitusta ole pidetty budjettikehyksen ulkopuolella. Kansanedustajat totesivat, että käytäntö on luotu Yleisradion riippumattomuuden takaamiseksi. Asiasta uutisoi keskiviikkona Helsingin Sanomat.

Tampereen yliopiston mediatutkija

Marko Ala-Fossin

mukaan vastaava kirjelmä olisi kuitenkin pitänyt jättää jo vuosi sitten.

-Oppositio on nukkunut onnensa ohi, Ala-Fossi sanoo.

Vuonna 2011 edellinen hallitus sopi uudesta Yle-verosta silloisen viestintäministeri Krista Kiurun (sd.) johdolla. Vero otettiin käyttöön vuonna 2013.

Tv-maksusta Yle-veroon siirtymisen taustalla olivat maksuista luistaminen ja Ylen ohjelmien yleistyvä katselu verkossa. Ylelle tahdottiin myös taata vakaammat tulot.

Ala-Fossin mukaan Yleisradion rahoitusuudistukseen jäi tuolloin kuitenkin selvä valuvika.

Vuonna 2014 eduskuntaryhmät päättivät, ettei Yle-veron indeksikorotusta toteuteta tulevalta vuodelta. Indeksi jäädytettiin myös vuoden 2016 osalta.

 

Tuolloin asiasta päätettiin kuitenkin hallituspuolueiden kesken.

Viime kesäkuussa Arto Satosen (kok.) johtama parlamentaarinen työryhmä esitti jälleen, ettei indeksitarkistusta tehtäisi myöskään seuraavina kolmena vuotena.

-Ylen rahoituspohjan heikennystä ei olisi pitänyt antaa mennä läpi heittämällä, Ala-Fossi sanoo.

Hänen mukaansa jo tuolloin olisi pitänyt keskustella siitä, ollaanko meillä todella menossa tähän suuntaan. Mutta asia haudattiin budjettien syövereihin.

-Ei lyö leiville, että laaditaan laki, jota voidaan joka vuosi jättää poikkeuslailla noudattamatta, yhtä vuotta lukuun ottamatta. Nyt voidaan sitten sanoa, että niitetään sitä, mitä on kylvetty.

Ala-Fossin mukaan Ylestä on indeksikorotuksen myötä tullut päivänpolitiikan pelinappula, eikä syyllinen löydy vain hallituksesta. Poliitikot puolueeseen katsomatta ovat hänen mukaansa ottaneet liian suuria vapauksia Ylen rahoituksen suhteen.

-Poliitikkojen halu näppäillä Yleisradion rahoitusta on jollain tavoin kyltymätön.

Kun poliittinen päätöksentekokoneisto alkaa ottamaan sellaisia vapauksia, joita sillä ei käytännössä ole, niin ollaan Ala-Fossin mukaan huonolla tiellä.

Hänen mukaansa Yle on jo edellisten eduskuntavaalien aikana valjastettu populististen poliittisten päämäärien välineeksi.

-Jos ei ymmärretä, miten yhteiskunta toimii, niin ei ostata myöskään pelata sen säännöillä. Rahoituksen muuttamisella on viestitty kokemattomammille poliitikoille, että Yleä voi pompotella.

Ala-Fossin mukaan lehdet revittelivät jo hyvissä ajoin ennen vaaleja ehdokkaiden kannoilla Yleisradion tehtävästä ja rahoituksesta. Moni lupasi selvitystä asiasta.

-Vaalilupaukset myös lunastettiin ja kirjattiin hallitusohjelmaan. Niin väännettiin Yleisradion ruuvia tiukemmalle.

Seurauksilta ei hänen mukaansa voida välttyä. Vaikka Ala-Fossi ei löydä suoraa yhteyttä rahoitusongelmien ja Ylen viimeaikaisen kohun välillä, uskoo hän epävarmuuden vaikuttavan yhtiön sisäiseen ilmapiiriin.

-Ylessä toteutetuista säästöistä ja tehostustoimista huolimatta horisontissa on kaiken aikaa näkyvissä vain enemmän kiristystä.

-Jos Yleisradion roolia ja asemaa nyt heikennetään, tulee siitä heikko. Ja heikkoja voidaan ohjailla.

Selvää Ala-Fossin mukaan on, ettei Yle ainakaan ole leikkausten ja rajoitusten seurauksena vahvistunut.

-Kyllä Yle tässä jostain oireilee, jokin johtamisen ongelma on vähintäänkin näkyvissä. Vaikea kuitenkaan sanoa, miten se on lopulta vaikuttanut käytännön journalismiin.