Kolumnit Uutiset

Meidän poikamme kirpputorilla

Suomi on kanta-asiakas Euroopan käytettyjen aseiden kirpputoreilla. Puolustusministeri Carl Haglund (r.) joutui keskiviikkona kertomaan eduskunnassa, että pian ostetaan satakunta käytettyä tankkia Hollannista.

Ainoaksi perusteeksi kaupalle ministerillä oli esittää vain edullinen hinta. Sata Leopardia maksaa 200 miljoonaa euroa, pari miljoona eukkua kappale.

Niin aina, halvalla on saatu ennenkin. Kenraalien oma Paula-tyttö, puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) ostatti satatuhatta kiinalaista rynnäkkökivääriä, ” jos joskus sattuisi tarvitsemaan, vaikka reserviläisille”.

Eipä ole tarvittu ja nyt aseet on sulatettu. Niitä kaikkia ei koskaan otettu edes kuljetuslaatikoistaan.

Kiinassa, kuten muissakin suunnitelmatalouksissa tuotannon määrä korvaa laadun. Kiinalaisrynkky oli niin karkeatekoista sekundaa, että alkuperäinen, krouvi neuvostovalmisteinen Kalashnikov vaikutti sen rinnalla kellosepän tekemältä, Valmetin ja Sakon versioista puhumattakaan.

Samaisen Lillanin valtakaudella Parolannummelle rahdattiin yhden panssariprikaatillisen verran lopetetun DDR:n kansanarmeijan savipelloille hylkäämää sotarautaa. Perusteena oli tuolloinkin erityisen edukas hinta. Kukaan korkeissa esikunnissa tai puolustusministeriössä ei tosin ollut suunnitellut varustettavaksi toista panssariprikaatia.

Halpuus hämäsi, ja romuraudaksi tankit olivat lopulta kalliita. Prikaatillinen tarpeettomiksi käyneitä itävaunuja romutettiin Jyväskylässä, vaikka niillä joku meitä köyhemmän maan vapautusliike olisi jyrännyt demokratian ilosanomaa tai sotinut vielä täyttä päätä.

Niiden tilalle ostettiin käytettyjä Leopardeja, tuolloin jo yhdistyneestä Saksasta.

– Sieltä ostetaan, mistä halvimmalla saadaan, mainostaa Tuurin kyläkauppias Keskinen.

– Se nyt vaan on ihan tyhmää maksaa liikaa, rummuttaa puolestaan Gigant-kodinkoneketju.

Nämä mainokset on suunnattu siviileille, eikä sotilaiden kuulu ottaa niitä tosissaan.

Suomalaisten kirpputorimainetta vahvistivat myös Hollannista hankitut parikymmentä käytettyä amerikkalaista raketinheitintä. Halvalla tietysti ja ostoksella rauhoiteltiin maamiinoista luopumisen kuohuttamia maanpuolustusväen mieliä.

Ilmavoimatkaan eivät ole jääneet osattomiksi. Sveitsistä hankittiin 18 punavalkoista Hawk-harjoitushävittäjää Suomen sinivalkoiselle taivaalle. Kyllä niilläkin köyhän kelpaa päästellä, kun rahaa ei kerran ole uusiin koneisiin.

Vanhan liiton aikana asehankinnat olivat helppoja. Suomalaisia vaatteita, kenkiä, elintarvikkeita, laivoja ja jäänmurtajia vaihdettiin öljyyn, ydinvoimaloihin, sotamateriaaliin, Ladoihin ja sinkkiämpäreihin.

Viisivuotiset runkosopimukset ja vuosittaiset tavaranvaihtopöytäkirjat loivat pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. Kenraaleiden ja puolustusministeriön virkakunnan ei tarvinnut vaivautua, jotkut muut olivat miettineet ostoslistan valmiiksi.

Mitähän muuta Hollannista saisi halvalla kuin käytettyjä taistelupanssarivaunuja? Ehkä vanhoja puukenkiä, vaikka telttakamiinoiden polttopuiksi.