Kolumnit Uutiset

Meitä ei ole moneen junaan

VR:n viestintäjohtaja istui vastapäätä ja ihmetteli. Miksi kummassa Hämeen Sanomat kirjoittaa junayhtiöstä liki kielteisimmin? Miksi seudulla on niin paljon VR-kriittisyyttä?

Ystävällinen joskin asetelmallinen työlounas viime vuosikymmenellä tuntuu eilispäivältä. Tai tältä päivältä.

Hämeenlinnan junakritiikillä on todellakin pitkä historia. Niin paljon me junia rakastamme, niin vähän VR:ää.

Viime aikojen taistelu täällä pysähtymättömistä junavuoroista toistaa kymmenen vuoden takaista kuviota. Pendolinot piti saada pääteasemilleen muutama minuutti nopeammin.

Skandaalihan se oli. Ei Etelä-Suomen läänin pääkaupunkia voinut kohdella noin! Siihen aikaan täällä, historiallisessa hallintokaupungissa, todella oli maaherraa, kenraalia, poliisipäällikköä, pienemmistä satraapeista puhumattakaan.

Aika muuttui, maailma muuttui. Jopa VR muuttui, mutta Hämeenlinna muuttui liian hitaasti.

Valitettava tosiasia on, että juuri nyt Kanta-Hämeen keskuskaupunkia nopeammin kehittyvät Oulu, Vaasa, Tampere, Jyväskylä, Seinäjoki… Kaupunkeja, joiden nopeampien junayhteyksien vuoksi VR taas kerran hämäläisiä kurittaa.

Totta hemmetissä se on silti epäreilua!

Toinen tosiasia on, että viimeisimmässä junakärhämässä edunvalvojamme epäonnistuivat. Voi olla, ettei kovin paljon olisi ollut tehtävissä parhaassakaan tapauksessa, tämän nykyisen varsin itsellisen junayhtiön kanssa. Mutta silti on tärkeää sanoa ääneen: pieleen meni, juna meni jo.

Vaadittiin junassa työskentelyn mahdollistavaa kalustoa, vaihdottomin yhteyksin, kerran tunnissa. Saatiin muutama pätkäyhteys lisää paikallispurkeille. Jokatuntiset yhteydet Riihimäen suuntaan sai Lahti.

Juuri nyt VR ei meitä tarvitse. Mutta jos meitä on paljon enemmän, niin voi taas tarvitakin. Tai pian tuleva kilpailija tarvitsee. Junantuomia tänne kaivataan lisää, kun haikarantuomia tulee niin vähän.

Vaikuttamisen taktiikkaa on muutettava. Enää ei auta parkua, kuinka yhteyksiä huononnettiin. Se voi kaikua tänne muuttoa harkitsevan korviin.

VR:lle ja ministeriölle kiukuttelu on turhaa. Muuttukoon kiukku sisuksi, joka johtaa alueen kehittämisessä ihan toiseen vauhtiin.

Ei saa käydä niin, että pian vain Juhani Ahon Matti ja Liisa astuvat haikealla mielellä rauhalliselle, hiljaiselle asemalle, jossa ei kuulu muuta kuin poispakenevan junan laimeneva jyrinä.