Uutiset

Melua ei tarvitse sietää, se on aika nujertaa

Kun salama leiskahtaa ja ukkonen kolistelee taivaalla, moni koira panikoi. Siinä emäntä ja isäntä tyynnyttelevät vapisevaa, ulvovaa ja levotonta lemmikkiään. Ensimmäisen kerran jälkeen osataan hakeutua eläinlääkärille hakemaan koiralle rauhoittavia lääkkeitä jo hyvissä ajoin ennen traumaattisia kesäsäitä, ilotulituksia tai räjäytyksiä.

Paukkuarkuus on niin häiritsevä ongelma, että siihen haetaan apua jo koirien jalostustyössä. Helsingin yliopiston peruseläinlääketieteen laitoksella tutkijaryhmä hakee koirien geenien kytköksiä persoonallisuuspiirteisiin kuten arkuuteen. Meluherkkyys otetaan vakavasti maassa, jossa hoidetaan 600 000 koiraa lemmikkieläimenä. Eläimen kärsimystä on vaikea katsoa voimatta auttaa.

Meidän perheellämme ei ole lemmikkiä. Paukkuarkuus on meille silti tuttu juttu. Nuorempi poikamme sai päiväkoti-ikäisenä hysteerisen paniikkikohtauksen, jos kadulla kulki hiukankin meluisampi mopo tai auto. Uudenvuodenilta sai jo ennalta äidin hikoamaan kauhusta. Kun ensimmäisten vaimeiden posausten äänet kantautuivat sisään, poika lukkiutui, itki ja piteli korviaan. Kontakti ulkomaailmaan oli poikki.

San Marinossa kanuunoiden pauketta säesti suomalaispojan hillitön ulvonta ja ukkosmyrskyä paettiin paksun täkki- ja tyynykerroksen alle pumpulit korvissa.

Eräänä päivänä poika vihdoin otti nallipyssyn käteensä, painoi ihan itse liipasinta ja antoi paukkua. Enää eivät yön pimeydessä napsuvat sähköpatterit, lattialle putoavat kattilat tai isän nenänniistö laukaise muuta kuin iloisen naurunremahduksen. Meillä tapahtui ihme, mutta aina sitä ei voi odottaa. Poikamme serkkutyttö pelkää yhä aikuisiälläkin monen muun meluherkän tavoin ääniä.

Kun koira kärsii, mekin kuulemme aivan eri tavoin kovat äänet ja melunlähteet. Kun oma lapsi itkee, pitelee korviaan ja hautautuu kaapin perälle, lohduttelemme, puhumme järkeä tai komennamme tilanteen mukaan. Emme ymmärrä, että paukkuarka lapsi joutuu koiran tavoin paniikkiin kuullessaan kovan äänen. Siinä ei auta äidin rauhoittava hyräily eikä isän kehotus olemaan järkevä, iso poika tai tyttö.

Melu on saastetta, joka altistaa sydäninfarktille ja pahimmillaan jopa tappaa. Jatkuva melu stressaa, vaikkei tappaisi. Melu on ei-toivottua, epämielekästä ja häiritsevää ääntä, joka rasittaa tai vahingoittaa elimistöä fyysisesti tai psyykkisesti. Jokainen kokee häiritsevyyden yksilöllisesti, joten häiriötä ei voi mitata. Näin kerrotaan Suomen ympäristökeskuksen sivuilla.

Todellisuudessa ja toimittajan työssä törmää jatkuvasti vähättelyyn, jossa muistutetaan ihmisten ja asukkaiden tekevän itse valintoja. Jos asettuu asumaan kaupunkiin, tietää altistuvansa melulle. Jos asuu radan vieressä, on valinnut kolinat ja tärinät. Kun asuu ihmisten ilmoilla, naapuriin voi rakentua lentokenttä, liikekeskus tai jätevoimala. Hiljaisuutta haluava ohjataan maalle tai sinne missä pippuri kasvaa. Milloin pippuri vihdoin kasvaisi rivitalon pihalla, taaja-asutuksen laidalla?