fbpx
Uutiset

Melusaasteesta äänisähköksi

Tuoreimmassa
Mikrobitti
-lehdessä on mielenkiintoinen yhden palstan pikku-uutinen. Se kertoo korealaistutkijoista, jotka kehittelevät parhaillaan puheesta latautuvaa kännykkää.

Kyseessä on siis järjestelmä, joka ottaa talteen ääniaaltojen sisältämän mekaanisen energian ja muuttaa sen matkapuhelimen tarvitsemaksi sähköksi. Eli mitä ahkerampi puhuja, sitä täydempi akku.

Toistaiseksi kokeissa on saatu sadan desibelin äänestä vasta 50 millivoltin jännite, mutta tutkijat uskovat tekniikan kehityksen nostavan volttimäärää. Jopa huomattavasti.

Uutisen mukaan tekniikalla on laajempiakin käyttömahdollisuuksia. Sen avulla tulevaisuudessa voidaan ottaa koko ajan ympärillämme oleva taustamelu hyötykäyttöön. Kaupunkien melusaasteesta tulisikin meluenergiaa.

Nerokas idea!

Jos ajatusta vie näin maallikkona vielä pari askelta eteenpäin, äänienergialla tuntuisi olevan loputtomia käyttömahdollisuuksia.

Meluisat teollisuuslaitokset voisivat hyödyntää nykyisin vain haitaksi koettua äänimaailmaansa sähköntuotantoon. Päiväkodit voisivat tuottaa vaikkapa valaistuksensa ja käyttövetensä lämmityksen itse lasten leikkimisestä syntyvillä äänillä.

Ja kuvitelkaapa moottoriteiden meluvalleja, jotka toimisivatkin energiasieppareina. Kun sähköautot tulevaisuudessa lisääntyvät ja langaton sähkönsiirto tulee aikanaan mahdolliseksi, autojakin olisi mahdollista ladata kesken ajon meluenergian avulla.

Harmi vain, että sähköautoilla ajaminen on huomattavasti bensasyöppöjä hiljaisempaa…

Yksi kiinnostava kulttuurinen kysymys on, että jos melusta tuleekin haitan sijaan hyve, muuttuuko ympäristömme entistäkin äänekkäämmäksi? Kuuntelemalla tauotta musiikkia, katselemalla kovaäänisiä toimintaleffoja ja pelaamalla räiskintäpelejä voisikin säästää sähkölaskussa selvää rahaa. Varmasti monen mielestä houkuttelevaa.

Työpaikan puheliaimmat, kovaäänisimmät ja nauravaisimmat moottoriturvat olisivatkin tehokkaita energiantuottajia, jolloin maan hiljaiset joutuisivat työpaikan hierarkiassa entistä enemmän syrjään.

Myönnettävähän se on, että visio kuulostaa kieltämättä utopistiselta. Toisaalta harva uskoi vielä pari kymmentä vuotta sitten sitäkään, että kokonaisia teollisuusrakennuksia tai uusia asuinalueita lämmitettäisiin maalämmöllä tai muilla uusiutuvan energian muodoilla.

Näin kuitenkin kävi. Pientuulivoimalat ja aurinkopaneelit ovat alkaneet pikkuhiljaa yleistyä ihan tavallisissa kotitalouksissa. Kun pientuottajille vielä saadaan syöttötariffi eli yli oman tarpeen valtakunnan verkkoon tuotettu sähkö poikii tuottajalleen selvää rahaa, vaihtoehtoiset energiaratkaisut yleistyvät huomattavasti esimerkiksi maatiloilla.

Ei siis tyrmätä korealaistutkijoiden työtä heti ensikuulemalta. Kuka tietää, vaikka se mullistaisi aikanaan koko sähköntuotannon.

Riikka Happonen

Menot