Uutiset

Menestyskirjailija Mikael Niemi paiskasi kakun kilpailijansa kasvoille ja kertoo nyt miksi – “Rauhaa ei ole vieläkään solmittu”

Menestysromaani Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on käännetty yli 30 kielelle. Nyt Mikael Niemi kohauttaa jälleen. Tuhansien tarinoiden Pajala palaa kartalle. Uudessa romaanissa herätysjohtaja Lars Levi Laestadius ratkoo murhia. Niemi itse ei elä juuri värittömämpää elämää. Torniojokilaaksossa on seurattu sukutaistelun vaiheita kuin parasta draamaa.
Mikael Niemen uusimmassa romaanissa herätysjohtaja Lars Levi Laestadius ryhtyy salapoliisiksi 1850-luvun Pajalassa. Romaani on saanut ylistävän vastaanoton sekä Ruotsissa että Suomessa.

Ajatelkaa, vain yhdet nuhteet!

– Ainoa paheksunta on tullut siitä, että vien Lars Levi Laestadiuksen saunaan ja kuvailen hänen alastoman kroppansa sukuelinten kokoa myöten.

Kirjailija Mikael Niemen mielestä tilanne on yllättävä. Nimittäin se, ettei kukaan ennen häntä ole kirjoittanut Laestadiusta löylyihin ja lauteille.

1800-luvulla Pohjois-Ruotsin Pajalassa kaikki saunoivat. Takuulla myös paikkakunnan kautta aikojen kuuluisin ihminen, edelleen mahtavana vaikuttavan herätysliikkeen perustajaisä.

Ja mitäpä kylpemisestä. Laestadius tekee Niemen uudessa romaanissa Karhun keitto (Koka björn) myös oikeasti erikoisia juttuja.

Kuten ratkoo murha-arvoituksia – kuin mikäkin Tornionjokilaakson Sherlock Holmes.

Mikael Niemi ei tiedä, kuinka moni lestadiolainen on romaanin lukenut. Hän kuitenkin arvelee, että kirja on ollut myönteinen yllätys.

– Minulla ei ole mitään syytä mollata Laestadiusta. Karhun keitossa hän on tavallinen ihminen, meikäläinen, mutta myös luonnontutkija ja kansanvalistaja – monella tapaa sankari.

Maallisilla kirjallisuuskriitikoilla on vain yksi kanta. Niemi on kirjoittanut parhaan romaaninsa sitten suuren läpimurtokirjansa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.

“Vangitseva lukuelämys”, julisti Aftonbladet. “Niemi kirjoittaa kuin hypnotisoija”, vahvisti Expressen.

 

Karhunkaataja tarjosi karmeaa karhunsappea

Ruotsin Lapin kirjaperinne on lyhyt, mutta tarinoita on kerrottu aina.

Myös Mikael Niemen esiintymiset kirjastoissa ja kirjamessuilla tuppaavat kääntymään villiksi tarinoinniksi. Kuulijan vastuulle jää erotella fakta fiktiosta.

Kun Niemeltä kysyy Karhun keiton synnystä, kirjailija myöntää, että prosessi oli pitkä.

Kirjamessuille on varattu eksoottisempi versio: romaani tulla tupsahti kirjailijan mieleen kaamosiltana Jokkmokkin maineikkailla talvimarkkinoilla. Niemi kertoo tapaamisestaan kuuluisan karhunkaatajan kanssa, ja tämä juttu on kuulemma tosi.

– Hän tarjosi minulle hörppyä pullosta ja luulin saavani viinaa. Mutta pullossa olikin karhunsappea

– Maku on aivan kamala. Kuin vatsavaivaisen oksennusta. Mutta kirja-ajatus kirkastui saman tien.

– Suosittelen karhunsappea kollegoille, joilla luovuus jumittaa. Minuun voi olla yhteydessä, minulla on kontakteja!

Niemi kertoilee mielellään suomalaisista ja saamelaisista sukujuuristaan.

– Mummoni isoisä oli aikoinaan karhunkaataja Tärnabyssa, samalla kylällä, missä minä synnyin kohta kuusikymmentä vuotta sitten.

– Ehkäpä hänen karhuista kertovat joikunsa saivat potkua juuri karhunsapesta.

Tärnaby on vähäinen lappilaiskylä, mutta sen historiaan on piirretty monta pontevaa nimeä.

– Myös hiihtäjälegenda Ingemar Stenmark on Tärnabysta, Niemi kehaisee.

 

Lapsuus lestadiolaisjohtajan patsaan varjossa

Vaikka Mikael Niemi kävi syntymässä Tärnabyssa, lapsuus kului Pajalassa – seudulla, jonka olemassaolon Tukholman seurapiirit olivat unohtaneet.

Vuonna 2000 pamahti – eikä vain jokasyksyisellä hirvimetsällä. Niemen romaani Populärmusik från
Vittula nappasi Ruotsin tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon ja liimasi Pajalan maailmankartalle.

Kirja on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle ja se käy yhä kaupaksi esimerkiksi Saksassa.

Kirjailijan maineesta kertoo sekin, että hänet on äänestetty vuoden norrbottenilaiseksi. Titteli on komea, mutta kalpenee Lars Levi Laestadiuksen saavutuksen rinnalla.

– Hän ei ole vuoden vaan vuosituhannen norrbottenilainen, Mikael Niemi ilmoittaa nöyryyttä äänessään.

Niemi asui lapsena näköetäisyyden päässä Pajalan vanhasta pappilasta. Lähellä kohosi Laestadiuksen patsas, jonka nenän malli otettiin naapurissa asuneelta Laestadiuksen jälkeläiseltä.

Ei siis ihme, että Niemen mieleen tuli kirjoittaa Laestadiuksesta romaani. Näkökulman piti kuitenkin olla uusi ja yllättävä. Salapoliisi Laestadius oli juuri sellainen.

Idea on kaikkea muuta kuin väkinäinen.

Lars Levi Laestadius oli aikansa johtavia kasvitieteilijöitä Ruotsissa – sivistynyt mies, joka osasi tehdä tarkkoja havaintoja ja teräviä päätelmiä.

Kyllä niillä aivoilla olisi murhatkin ratkaistu.

 

Laestadius olisi vihreä ja vihainen bloggari

Myös Niemi on luontoihmisiä. Hänkin tuntee kasvit ja viihtyy hirvimetsällä ja pitkillä vaelluksilla. Paluu sivilisaation pariin ja deodorantin käyttäjäksi riipaisee sielua.

Jos Laestadius ilmestyisi nyt keskuuteemme, miehillä olisi paljon puhuttavaa.

– Hän rakasti kasveja ja eläimiä, eikä varmasti vaikenisi ilmastonmuutoksesta. Uskon, että hän olisi vihainen blogisti ja yleisönosastokirjoittaja.

– Voi jopa olla, että Laestadius liittyisi ympäristöpuolue vihreisiin. Tosin hän olisi omapäinen ja hankala jäsen, Niemi arvelee.

Uskonnostakin voisi viritä keskustelua.

– Laestadiusta varmasti sokeeraisi se, ettemme enää ole kristittyjä. No jotkut toki ovat, mutta vain vähemmistö.

Niemi luonnehtii itseään tyypilliseksi ruotsalaiseksi agnostikoksi. Silti häntäkin hiukan surettaa, ettei Raamatun kertomuksia enää tunneta.

Eivätkä Karhun keiton uskonnolliset viittaukset enää useimmille avaudu.

– Kuulun viimeiseen sukupolveen, joka vielä tietää laupiaan samarialaisen, hän otaksuu.

– Kävin lapsena vuosikaudet pyhäkoulua. Meillä oli kankainen havaintoväline, flanellotaulu, johon saattoi kiinnittää paimenia ja enkeleitä.

– Se oli jännä, melkein kuin televisio tai YouTube vuosimallia 1967.

Mikael Niemen yhteys seurakuntaan on säilynyt. Tätä nykyä hän laulaa Pajalan kirkkokuorossa.

 

Sukuviha leimahti kakunheitoksi

Laestadiuksen elämä ei ollut helppoa. Miestä piinasi äkkiväärä luonne.

Liekö syynä juoppo ja väkivaltainen isä, mutta hengenmies päätyi kärkkäästi riitoihin. Erityisen hankala oli suhde miespuolisiin auktoriteetteihin.

Mikael Niemi on Laestadiuksen rinnalla tyyni kuin Buddhan patsas. Silti hänkin on ajautunut osapuoleksi katkeraan vihanpitoon, jonka värikkäitä vaiheita koko Tornionjokilaakso seuraa.

Tarinaan kuuluu kermakakku.

– Kyllä, kyllä. Heitin semmoisen vuosituhannen alussa Bengt Pohjasen päälle.

– Me emme ole ystäviä. Eikä rauhaa ole vieläkään solmittu, mutta aselepo vallitsee.

Pari sanaa Pohjasesta: hänkin on Pajalan suuria poikia, Oulun yliopiston kunniatohtori, kirjailija, teologi ja Uuden testamentin meänkielentäjä.

– Vihanpidon juuret ovat edellisessä sukupolvessa. Bengtin isä oli salakuljettaja ja minun isäni poliisi, Niemi selittää.

Kun Pohjasen teksteistä tehtiin elokuva, kankaalla näkyi kelvottomia tyyppejä, jotka saattoi päätellä Niemen vanhemmiksi. Eikä siinä kyllin: naisen kohdulle eli syntymättömälle Mikaelille langetettiin kirous.

Noh, Niemi ilmestyi ensi-iltaan pukeutuneena vanhaksi muoriksi ja mojautti kakun Pohjosen naamalle.

– Toivon, että sota viimein päättyisi.

– Olen tavannut Bengtin kirjailijatyttären, ja hänen kanssaan välit ovat nyt kunnossa.

 

Suomalainen leipä maistuu Pajalan suurelle pojalle

Mikael Niemi piipahtelee Etelä-Ruotsissa, kun kirjalliset riennot sitä vaativat. Tornionjoen vastarannalla Kolarissa hän käy ostamassa hyvää suomalaista leipää.

Mutta Pajala pysyy kotina.

Menestysromaaniensa ohessa hän naputtelee tekstejä oman kulmakunnan väelle, pohjoisen harrastajateattereille.

Uusin näytelmä sijoittuu jahtikämpälle. Niemi kirjoittaa ruotsiksi ja näyttelijät kääntävät tekstin meänkielelle.

Joskus Niemen tapaa Pajalan hautausmaalta. Hän sytyttää kynttilän myös Laestadiuksen kummulle.

– Kiitän häntä inspiraatiosta.

Mikael Niemi

Ruotsin Tornionjokilaakson Pajalassa asuva kirjailija syntyi vuonna 1959.

Äiti oli ruotsinkielinen opettaja. Poliisi-isän äidinkieli oli meänkieli. Isä ja poika puhuivat kuitenkin keskenään ruotsia. Sukutaustassa on myös saamelaisia.

Niemellä on kaksi lasta ja hollantilaissyntyinen vaimo.

Niemen läpimurtoteos on vuonna 2000 ilmestynyt romaani Populärmusik från Vittula. Romaanin pohjalta on tehty ruotsalais-suomalainen elokuva.

Niemen uusin romaani Koka björn ilmestyi Ruotsissa viime vuonna. Tänä syksynä teos on julkaistu suomeksi nimellä Karhun keitto (Like). Suomentaja on Jaana Nikula.