fbpx
Uutiset

Menikö seutujuna justiinsa?

Tänä iltana seutuvaltuuskunta toivottavasti uskaltaa myös vastata eikä vain kysyä, haluavatko Hämeenlinnan seudun kunnat tallata omia polkuja vai kulkea aiempaa tiukemmin yhdessä.

Yksinäisten polkujen varret ovat miinoja mustanaan, eikä vähiten kiristyvän kuntatalouden sytytyslangalla viritettyjä.

Salaisuus ei ole, että Hämeenlinnan johto on totaalisen tuskastunut joissakin naapurikunnissa näkemäänsä rohkeuden puutteeseen.

Se on urahtanut olevansa valmis satsaamaan seututyön jatkamiseen. Mutta ellei yhteistä näkemystä löydy, kaupunki “kohdentaa voimavaransa muiden ratkaisujen etsimiseen”.

Kun kyse on selvästä uhkavaatimuksesta, ei sen esittäjän välttämättä tarvitsekaan vielä kertoa, mitä nuo ratkaisut olisivat. Mutta Hämeenlinna voi joutua vastaamaan omaan huutoonsa. Niin syvällä ovat epäluulot “keskusjohtoisuutta” kohtaan.

Ei ole olemassa “seutua”, ilman että se on jonkin, keskuksen, seutu. Tässä tapauksessa se sattuu olemaan Hämeenlinna. Simppeli fakta, joka tuntuu olevan oudon vaikea hyväksyä.

Taannoinen mahdollinen selvitys Hämeenlinnan, Hauhon ja Hattulan mahdollisen yhdistymisen mahdollisista vaikutuksista haudattiin kuntavaalien alle. Siihen luvattiin palata vaalien jälkeen, mutta kuntajohtajien kiusaantumisella ei ole rajoja, jos sen perään kyselee.

Ehkä tällaiset selvitykset Hauhottulanlinnan perustamiseksi lukeutuvat niihin “muihin ratkaisuihin”, joita saatetaan joutua hakemaan?

Kuntajohtajien aloitteesta on selvitetty kuntien yhteistyötahtoa ja -kykyä. Vastauksista syntyy vaikutelma, että seutuyhteistyö on yhä pakkopullaa, josta kaikki haluavat varata oikeuden poimia omat rusinansa. Kunnat haluavat valita mihin hankkeisiin tulevat mukaan ja milloin, jos tulevat.

Rusinapullassa on suden suun kokoinen kuoppa. Miten myöhemmin mukaan tulemista miettivät voisivat oikeasti nähdä toimiiko homma, kun ei parin kunnan kimppa vielä ole todellista seutuyhteistyötä?

“Hyppään kelkkaan kunhan näen, kuinka kovaa se kulkee”… Mutta entä jos kelkka kulkee kyllin kovaa vasta, kun tarpeeksi moni on kyytiin hypännyt?

Hämeenlinnan seudulla on saatu tuloksia, etenkin elinkeinoasioissa ja taloushallinnossa. Perusterveydenhuollossa joudutaan silti turvautumaan “sadekatokseen”, kun kaikkia ei saada saman katon alle.

Se että täällä oltaisiin valtakunnan kärkeä, kertoo enemmän Suomesta kuin seudusta. Kuinka voi olla edes luokallejääneistä paras, kun eskarissa ei luokalle voi jäädä?

Kuntaliitonkin johdossa on havaittavissa huolta siitä, että seutuhommelit ovat lähteneet sittenkin aika nihkeästi liikkeelle. Iso paha pomo, valtio, uhkaa tulla ja pakottaa kunnat saman lapion varteen. Siinä teille keskusjohtoisuutta.

“Kunta on kuntalaisia varten” on itsestäänselvä slogan. Entä “Seutukunta on seutukuntalaisia varten”? Vasta sitten kun tuo lause ei hymyilytä, on aika kypsä seutuyhteistyöhön.

Ei paljon naurata.

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi

Ei parin kunnan kimppa ole seutuyhteistyötä.

Menot