Uutiset

Merisalo on kelvoton todistaja

Valot paloivat, kamera kävi ja niin kutsuttu liikemies Arto Merisalo puhui. Mikrofonia piteli Ylen tv-uutisten toimittaja. Haastattelusta ei voi puhua, sillä Merisalo vain käkäisi ulos mitä halusi.

Näin syntyi keskiviikkoillan megauutinen ”kolmen suuren puolueen puheenjohtajat tiesivät vaalirahoista paljon enemmän kuin on tiedetty”.

Lyhyesti sanottuna kuva muuttui. Johdonmukaista on kysyä: miksi näin kävi, miksi ennen tiedettiin vähemmän?

Aiempi kuva vaalirahoituksesta perustui – kas kummaa – Arto Merisalon tilityksiin. Merisalo siis rikkoi kuvan, jonka hän itse oli piirtänyt.

Merisalo on kaiken järjen mukaan tiennyt vaalirahoituksesta paljon enemmän kaiken aikaa. Silti hän vasta nyt ja aivan äkkiä muistaa, että kolmen suuren eduskuntaryhmien puheenjohtajat olivatkin jakamassa Kehittyvien maakuntien Suomen vaalirahaa.

Näillä puheilla muistinsa pelaamaan saanut Merisalo veti sotkuun mukaan keskustan Timo Kallia, kokoomuksen Jyri Häkämiestä ja SDP:n Eero Heinäluomaa.

Jokainen kolmesta on rahojen jakamisesta eri mieltä Merisalon kanssa.

Pelkät sanat sanoja vastaan, tästä on ainakin toistaiseksi kyse.

Ylelle Merisalo kelpasi ilman minkäänlaista kritiikkiä pääesiintyjäksi. Perusteeksi ei oikein kelpaa se, että niin sanottu liikemies haluaakin esiintyä. Se ei ole jäänyt koko vaalirahasotkun aikana epäselväksi.

Merisalo esiintyi televisiossa ikään kuin päätodistaja, vaikka hän on Nova kiinteistön jutussa ex-toimitusjohtajana pääepäilty.

Mikä on syytteessä olevan henkilön kertomusten arvo?

Perimiltään kysymys on siitä, että media on poliitikkojen kimpussa keinoja kaihtamatta. Kun Merisalo löi Kallia, Häkämiestä ja Heinäluomaa, oli asia sillä selvä.

Ei muuta kuin tv-uutisten päätähdeksi!

Tähän asti kertyneen valossa vaalirahoituksessa on kysymys enemmän puolueiden tyhmyydestä ja sinisilmäisyydestä kuin laittomuudesta.

Merisalo oli kuin taivaan lahja rahapulaa poteville puolueille ja ehdokkaille. Jälkikäteen on helppo suunnitella ja todeta, että jokaisen poliitikon olisi pitänyt pitää novalaisten suuntaan vähintään kymmenen metrin turvaväli.

Turvaväli unohtui, kun kassa huusi tyhjyyttään.

Merisalon otsassa ei ollut leimaa, jossa luki ”jo kättelystäni seuraa pelkkiä vaikeuksia”.

Merisalon ja kumppaneiden ajatus omien luottopoliitikkojen ostamisesta ympäri maata – jos julkisuudessa ollut väite on totta – on suorastaan lapsellinen.

Merisalo ei ilmeisesti tiennyt politiikasta toimintatapoineen yhtään mitään.

Vai oliko rahanjaon pontimena pääasiassa vain halua päästä piireihin, samaan pöytään syömään maan politiikan kerman kanssa?

Yllättävää kyllä monelle on kova juttu päästä jo kättelemään ministeriä!

Nova-rypäs karahti konkurssiin. Miksi? Siksi, että se keskittyi bisneksen sijasta politiikkaan. Se siitä.

Jos millä hyvänsä firmalla on kantava liikeidea ja rahaa sen toteuttamiseksi, eivät poliitikot tapaa olla tässä menossa kampittajina. Tontteja kyllä löytyy ja kaavoja ilman poliitikkojen lahjontaakin…

Harhaluulo politiikan likaisuudesta elää ja voi hyvin. Syynä ovat myös puoluerahoituksen ikivanhat pelisäännöt.

Kansa on laiskaa, ei se ole aidosti valmis ottamaan selvää, mitä politiikka eli yhteisten asioiden hoito on.

Päivän lehti

2.12.2020

Fingerpori

comic