Uutiset

Merivalolle arvokas palkinto

Hämeenlinnalainen pesäpallovaikuttaja Raimo Merivalo sai merkittävän tunnustuksen Itä-Lännessä, kun hänet palkittiin arvostetulla Vimpeli-palkinnolla viidentenä henkilönä 20 vuoden aikana.

Aiemmin ennen Merivaloa yksityishenkilöistä ovat Vimpeli-palkinnon saaneet Mauno Liljamo, Antti Alho, Antero Viherkenttä ja Aulis Paski. Merivalo on ensimmäinen palkittu, joka omaa vahvan tuomaritaustan.

– Koen palkinnon tunnustukseksi tehdystä työstä. Kun Vimpelin edustaja soitti, hän sanoi, että tuomarikunta kuuluu pesäpalloon olennaisesti. Sen takia päädyttiin palkitsemaan ensimmäisen kerran tuomari, sanoi Merivalo.

– Palkinto on tunnustus koko tuomaritoiminnalle. Tuomarit kuuluvat olennaisena osana pesäpalloon kuten kaikkiin pallopeleihin. Ilman tuomaria olisi peleissä vielä enemmän kinaa, Merivalo tuumaa.

Pitkä ja ansiokas meriittilista

Merivalo sai huostaansa kuvanveistäjä Kari Ovaskan suunnitteleman 12,5 kiloa painavan pienoisjäljennöksen Vimpelin pesäpalloilijapatsaasta. Tämä pienoisjäljennös annetaan vuosittain Itä–Länsi-ottelun yhteydessä kiertopalkintona yhteisölle, yritykselle tai yksityiselle henkilölle, jonka katsotaan merkittävällä tavalla tukeneen tai tehneen työtä pesäpalloilun hyväksi.

Palkintoraadin muodostivat Vimpelin Vedon, Pesäpalloliiton ja edellisen vuoden miesten ja naisten Superpesiksen voittajajoukkueiden edustajat. Tänä vuonna raadissa olivat Arto Ojaniemi Pesäpalloliitosta, Pekka Saari Lapuan Virkiästä, Juha Tanskanen Sotkamon Jymystä ja puheenjohtajana Matti Lehto Vimpelin Vedosta.

Merivalon pesäpallosaavutusten ansiolista on pitkä. Hän vihelsi 19 kautta pääsarjatasolla. Hänellä on hallussaan rikkomaton ennätys miesten Itä–Länsi-ottelujen tuomarina, sillä toimi arvo-ottelun tuomarina peräti kolme kertaa vuosina 1978, 1981 ja 1991.

Yhä mukana otteluvalvojana

Vuoden tuomariksi Merivalo on valittu kaksi kertaa, vuosina 1980 ja 1983. Kaudella 1988 pesäpallon tuomarijohtajana toiminut Merivalo on edelleen aktiivisesti mukana otteluvalvojana. Hänet valittiin Vuoden otteluvalvojaksi vuonna 2010.

Lisäksi Merivalo on ollut jäsenenä PPL:n liittovaltuustossa, tuomari- ja kilpailuvaliokunnissa sekä tuomariryhmässä. Hän toimi myös yhdessä Antti Aineen kanssa Pesäpalloliiton edustajana Suomen Erotuomariliitossa.

– Se oli sikäli antoisaa, että pääsi tutustumaan muiden lajien tuomareihin. Se avarsi näkemystä ja syntyi yhteistoimintaa ainakin henkilökohtaisella tasolla. Olen ollut pari kertaa luennoimassa salibandytuomareille, vaikka salibandyn säännöt ovat ihan erilaiset kuin pesäpallossa.

– Tuomaritoiminta on pelin johtamista. Tehtävänä on pitää homma hanskassa, Merivalo painottaa.

Korvien välissä on raksutettava

Merivaloa viehättää pesäpallon monipuolisuus.

– Pesäpallo on fyysinen pallopeli, mutta myös tietyllä tavalla henkinen. Korvien välissä pitää raksuttaa, jotta pysyy pelin juonessa mukana. Pesäpallossa vaaditaan paljon osaamista, joka ei liity pelkästään fysiikkaan. Pesis on myös taitopeli, sillä lyöntisuorituksissa vaaditaan melkoista taitoa, hän arvioi.

– Pesistä ei pelata pelkästään jaloilla ja käsillä. Se on myös lajin tietynlainen ongelma, sillä pesäpallo on vaikea peli. Monet pesäpallon ulkopuoliset ihmiset vierastavat sitä, koska he eivät ole koskaan päässeet sisälle lajiin, Merivalo pohtii.

Suunnistus on sukua pesikselle

Merivalon mielestä pesäpallon tulevaisuus on valoisa.

– Hyvään suuntaan ollaan menossa. Pesäpallon rikkaus on lasten ja nuorten leirit, joissa väki on vuosi vuodelta vaan lisääntynyt, Merivalo sanoo.

Eläkkeellä oleva rehtori seuraa innokkaasti pesäpallon ohella muitakin lajeja.

– Seuraan lähinnä jääkiekkoa ja lentopalloa, koska olen itsekin niitä joskus harrastanut. En vierasta oikeastaan mitään pallopeliä. Kaikki pallopelit ovat yhteisöllisiä. Pallopelien ulkopuolelta arvostan yli kaiken suunnistusta, koska siinä lajissa ei pelkästään jaloilla ja fysiikalla pärjätä. Vaikka suunnistus on yksilöurheilua, se on sukua pesäpallolle, koska suunnistus on älylaji, Merivalo huomauttaa. (HäSa)

Asiasanat

Päivän lehti

22.1.2020