fbpx
Uutiset

Metsä ja maaliskuu

Maaliskuinen päivä metsässä. Heinisuon ja Katiskosken kulmilla. Hämeenlinnan, Rengon ja Janakkalan rajamailla.

– Nämä ovat näitä hiljaisia alueita. Ei paljoa asutusta eikä liikennettä. Pakkaskeleillä valtateiden meteli toki kuuluu, sanoo metsänhoitaja Timo Tuomola.

Valokuvaaja haikailee lumisten puiden perään. Tuuli on riipinyt oksat paljaiksi. Metsänhoitaja jatkaa hiljaisuudesta.

– Lumi latvoissa on valtava äänieriste! Ja tykkylumi on maisemassa hienoa, vaikka usein se aiheuttaa vahinkojakin. Yön parin jälkeen alkavat oksat ja latvatkin katkeilla.

Pakkasta tai ei – veden virtaus pitää Välijoen avonaisena.

Lumidyynien pehmeät jäljet
Metsänhoitajan katse hakeutuu kohti taivasta, tai ainakin puiden latvoihin. Ammattitauti.

– Kun arvioi, missä tilassa puusto on, niin silloinhan pitää katsella latvoja. Mutta kyllä jäljetkin kiehtovat. On hienoa tutkia, että mikäs täällä on liikkunut tähän aikaan vuodesta.

Periaatteessa maastosta voisi löytyä ainakin ilveksen, karhun, hirven, kauriin, valkohäntäpeuran ja jäniksen jälkiä. Kova tuuli on kuitenkin viistänyt liki maankamaraa ja jälkien ääriviivat ovat pehmeitä. Tuntuu, että kolmikkomme lisäksi näissä metsissä ei tänään ole liikkunut muita kuin koiria.

– Tässä on luistellut koira. Ei noita voi ilveksen jäljiksi sanoa.

– Tuossa taas on jäniksen jälkiä kasassa. Noin yhteen sulaneina niitä voi erehtyä pitämään hirvenjälkinä.

– Ilmeisesti peura on levännyt tuon puun suojassa ja sitten koira on käynyt haistelemassa painaumaa.

Tuoreita jälkiä löytyy peurojen syöttöpisteeltä, joita Miemalan alueella on viitisentoista. Eksperttimme innostuu erittelemään ison sarvipään sorkan jälkiä viime kevään vasan pienistä, terävistä painaumista. Valokuvaajan silmiin ruokapaikka näyttää sotkuiselta. Hän kuvaa muutaman metrin päästä löytyvät jätökset.

Hartiatasossa lupauksia kasvusta
Ainoa vastaan tuleva elävä eläin on auratulla tiellä tepasteleva Muru-koira ja metsänhoitaja lausuu viisaasti.

– Eläimet eivät juuri ihmisen hyvästä säästä perusta. Niiden vuoro tulee hämärällä.

Timo Tuomolan työasento. Metsänhoitajan katse hakeutuu männyn latvaan, joka kertoo hänelle oleellisen puun voinnista.

Nostamme katseet maasta puihin. Mäntyjen taimien oksat ja kärjet ovat kelvanneet hirville ravinnoksi. Niille riittää hamuavia turpia. Yksi aikuinen hirvi popsii päivittäin 20 kiloa kasvisruokaa.

Vielä ei ole kasvukausi käynnistynyt, ei edes pääsiäispajuilla. Silmututkimus paljastaa, että pahimmassa talvihorteessa uinuu kuusi.

– Männyn silmu on vähän enemmän turvonnut, niissä on vivahde-ero. Pajun silmusta näkyy vähän vihreätä, kun kynnellä painaa.
Metsänhoitaja tekee ennusteen, joka ei perustu tammikuun plussakeleillä vedettyihin äkkinäisiin johtopäätöksiin. Silmunmuodostuksen alkutahdit on soitettu jo viime syksynä, ja nyt vain odotellaan päivän venymistä, puunrungon lämpötilan nousua ja ilman vuorokautisen keskilämpötilan hilautumista plus viiteen.

– Siitä alkaa kasvu. Tästä kolme neljä viikkoa eteenpäin, niin silmut alkavat näkyä.

Kävyistä metsänhoitaja ei ole kiinnostunut. Niiden käyttäytyminen on liian ennustettavaa. Hän ei myöskään kanna huolta puiden kylmänsietokyvystä. Ne on tehty kestämään 40 asteet pakkaset.

Sininen on taivas
On aika päästää oppaamme piinasta ja antaa hänen nostaa katseensa kohti taivasta.

– Maaliskuu on pöllöretkien aikaa, mutta harvoin pääsee huuhkajaa näkemään. Kuuluu vain lehahdus, ja saman tien se on mennyt.

Tammikuun sateet pulppuavat nyt Katiskosken padolla.

Tänään talvitaivaalla ei näy eikä kuulu lintuja. Sen sinisyyttä häiritsevät vain satunnaiset pilvet.

Metsänhoitaja ei tunnusta, että hänellä olisi suosikkiväriä, mutta mainitsee ohimennen sinisen ja vihreän.

– Kollega Langon Pekka sanoi aikoinaan, että pitää näkyä sinistä, niin maisema on hyvä. Siinä on vinha ajatus. Kun menee Kajaanista pohjoiseen, niin rupeaa ja näkymään sinistä.

Lomat luonnon ammattilainen viettääkin ei-hämäläisissä metsissä. Käytyinä ovat alaskat ja siperiat, mutta useimmin puheeseen lipsahtaa Kuusamo.

– Siellä on jo vaaramaisemaa ja tuntureidenkin alkua. Kaukomaisema, pitkälle näkeminen, se on minusta iso arvo. Se ominaisuus täältä puuttuu.

Menot