Kolumnit Uutiset

Metsältä ei nähdä puita

Marraskuun alussa julkistettiin historian suurin ulkomainen teollinen investointi Suomeen. Hakukoneyhtiö Google laajentaa Summan vanhassa paperitehtaassa toimivaa Haminan palvelinkeskustaan 450 miljoonalla eurolla. Aikamoinen tapaus siis.

Valtakunnan suurin sanomalehti otsikoi uutisensa niin, ettei jätti-investointi tuo Kymenlaaksoon juurikaan uusia työpaikkoja. Muut pessimistit huusivat kuorona perässä.

Tietenkin on selvää, ettei palvelinkeskus pysty korvaamaan metsäteollisuudesta poistuneita tuhansia työpaikkoja, vaikka uudet rakennustyöt pitävät kiireisinä ainakin 800 insinööriä ja rakennustyöntekijää.

Iso paperitehdas on ollut merkittävä työllistäjä Kaakkois-Suomessa, ja sen vaikutus on ulottunut pitkälle tehdasalueen ulkopuolelle. Palvelinkeskus ei tarvitse samanlaista alihankintaketjua ja tuotantoväkeä tehdassaliin.

Tästä ei voi kuitenkaan syyttää Googlea. Summan tehdas vain tarjoaa sille hyvän toimintaympäristön: merivettä riittää valtavan palvelinmäärän jäähdyttämiseen ja strategisesti tärkeän Venäjän raja on lähellä.

Ehkä kannattaisi miettiä sitä, miksi iso tehdaskiinteistö oli Haminassa valmiiksi tyhjillään odottamassa amerikkalaista jättiyhtiötä. Tuotanto oli paennut ulkomaille, eikä metsäteollisuutta kiinnostanut investoida vanhentuvaan konekantaan.

Syyllisiä on helppo hakea työvoimakustannuksista, verotuksesta, suhdanteista, vihamielisistä virkamiehistä ja ymmärtämättömistä poliitikoista. Vaikeampaa metsäklusterille on katsoa peiliin.

Liiasta innovatiivisuudesta suomalaista metsäteollisuutta ei voi moittia. Viimeistään 1970-luvulta lähtien on jatkuvasti puhuttu siitä, että kansallisomaisuutemme jalostusarvoa pitää nostaa. Kovin vähän on vain mitään tapahtunut.

Metsäteollisuus on syytänyt vuosikymmenestä toiseen maailmalle sellua ja paperia. Suhdannekuoppia tasoiteltiin toistuvilla devalvaatioilla, mutta euron myötä sekin kilpailuetu menetettiin. Tuotanto siirtyi maihin, joissa työvoima on halvempaa ja puu kasvaa nopeammin.

Suomessa metsät nähtiin pelkkinä puupeltoina, joista riittää bulkkia sellukattioihin. Metsien monimuotoinen hyödyntäminen on tuomittu viherpiiperrykseksi, joka ei tuo leipää pöytään eikä näy bruttokansantuotteessa.

Tätä nykyä suomalainen puu on sellaista höttöä, ettei se kelpaa edes puusepänteollisuuden tarpeisiin puhumattakaan mistään vielä pidemmälle viedystä jalostuksesta. Jopa Tanskan kaltainen metsien ”suurvalta” pesee huonekaluteollisuudellaan meikäläisen mennen tullen.

Sitä paitsi, mitä Googleen tulee, on vain suomalaisten yritysten omasta kekseliäisyydestä kiinni, miten ne hyödyntävät sitä, että täällä on palvelinkeskus, joka louhii käsittämättömiä määriä jalostettavaksi kelpaavaa raakadataa. Haminassa on kaikki maailman tieto.

Kymenlaakson rakennemuutoksen murjomaan maakuntaan Google tuo yritystoiminnan lisäksi myönteistä ilmapiiriä ja uskoa tulevaisuuteen.