Uutiset

Metsäteollisuus haparoi ylös suhdannekuopasta

Taantumasta hiljalleen toipuva metsäteollisuus kipuilee edelleen. Vaikka tilauskirjat niin sahoilla kuin paperiteollisuudessa alkavat hiljalleen vahvistua, varmaa vakuutta aikojen paranemisesta ei edelleenkään ole. Markkinasellun hinta on vahvimmillaan peräti 15 vuoteen, mutta hintatason kestävyydestä ei ole takeita. Paperituotteiden kysynnän kasvu ja taantuman jäljiltä tyhjät varastot tuntuvat uskottavilta syiltä sellun viimeaikaiseen hintakehitykseen.

Niin paljon kysyntä ei kuitenkaan ole kasvanut, eikä ilmeisesti koskaan kasvakaan, että parin viime vuoden aikana suljetut suomalaiset sellutehtaat käynnistettäisiin uudelleen. Aikoinaan suuren kohun nostattanut Kemijärven sellutehdas on jo ehditty purkaa. Mitkään merkit eivät viittaa siihen, että esimerkiksi UPM:n Valkeakosken sellutehdas ajetaan uudelleen ylös. Maailmanlaajuinen taantuma pakotti leikkaamaan ylikapasiteettia ja se työ on nyt tehty. Jäljelle jääneiden tehtaiden tuotantokapasiteetilla kyetään myös kasvava kysyntä kattamaan.

Vaikka kokka on selvästi kohti parempia aikoja, puukaupan osapuolten, metsäteollisuuden ja metsänomistajien välejä riivaa kummallinen kyräily ja epäluulo. Alkuviikolla Stora Enso aikoo lomauttaa viitisensataa työntekijää sahoiltaan, koska tukkipuu on liian kallista. Samansävyinen viesti tuli Metsäliiton suunnasta jo aiemmin.

Eivätkö metsäyhtiöt eläkään avoimessa markkinataloudessa? Etenkin silloin, kun puun kantohinnat ovat pohjalukemissa, yhtiöt ovat yhdestä suusta korostaneet markkinatalouden pelisääntöjä. Puun hinta määräytyy markkinoilla, kysynnän ja tarjonnan mukaan. Kun kysyntä vientimarkkinoilla on vahvistunut, myös puujalosteiden myyntihinnat ovat nousseet. Metsäteollisuuden mielestä ei kuitenkaan riittävästi muihin kustannuksiin nähden. Merimiehen on silti turha syyttää merta, jos ei osaa purjehtia .On totta, että raakapuun hinta on viime kuukausina kohonnut, mutta ei ole vielä lähelläkään parin-kolmen vuoden takaisia huippuhintoja.

Puukaupan suurin este ovat myyjien hintaodotukset. Joskus niillä on vahva reaalinen perusta, joskus vain hatara toive tai huhu. Puukauppa ei käy, jos usko hintojen noususta elää. Leimikot vaihtavat omistajaa sujuvasti silloin, kun näkemykset oikeasta hinnasta kohtaavat.

Puukaupan osapuolten, työllisyyden ja koko kansantalouden näkökulmasta vakaa ja ennustettava puun hintakehitys olisi parasta, mitä toipuvalle teollisuudenalalle nyt voisi toivoa.

Yhdeksi ennustettavuuden työkaluksi on tarjottu raakapuun hinnan sitomista pitkän aikavälin hintaindeksiin. Toteutuneista hinnoista määritellään päivän hinta, johon kaikki sitoutuvat.

Hintaindeksi saattaisi teoriassa toimia, mutta aina löytyy välistä vetäjiä, jotka katsovat kykenevänsä poikkeamaan pelisäännöistä ja vedättävät hintoja. Sellainenkin toki ilmentää vapaata markkinataloutta.

Päivän lehti

25.11.2020

Fingerpori

comic