Uutiset

Mieli ja juhla se on köyhälläkin

Elämme piinaviikon viimeistä päivää. Huomenna tämä masennuksen, kärsimysten ja kuoleman ryydittämä raamatullinen viikko päättyy taivaaseen pääsemisen iloon. Pääsiäisellä on historialliset kasvonsa, myös yhteiskunnalliset.

Jeesus sanoi Juudakselle, että köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua heillä ei aina ole. Sanomaa voi selittää usealla tavalla, joskaan usko ei poista köyhyyttä. Ehkä yhteiskuntaa ei sittenkään pitäisi johtaa kuin yrityksiä, vai voisivatko yritykset toimia toisin?

Maailmalla on nähtävissä vahvistuvia signaaleja taloudellisen yhteisvastuun lisääntymisestä. Viimeisin Nobelin rauhanpalkinnon saaja, köyhien pankin perustaja Muhammad Yunus osoittaa käytännössä, että köyhyyttä voi poistaa oikeilla asenteilla ja arvoilla. Köyhä maksaa lainansa takaisin rikasta tunnollisemmin.

Köyhyys ei ole pelkkä omantunnon ongelma, se vaikuttaa koko maapallon tulevaisuuteen. Se on usein samaa kuin jokapäiväinen nälkä, aiheuttaen pakolaisuutta, ympäristötuhoja, tautiepidemioita. Maailmanlaajuisia epäkohtia, joita voisi poistaa rahalla.

Maailman köyhien asiat voivat tuntua kaukaisilta. Näin ei ole. Meilläkin ovat omat leipäjonomme ja huono omatuntomme, jonka kanssa on vaikea elää. Totuus koskee aina. Voisimmeko kuitenkin muuttaa asenteitamme, jopa toimintaamme?

Idealismi on usein lapsenuskoista unelmointia, mutta maailma ei pelastu itsekkyydellä.

Raha ei ole niukkuustekijä. Maailmassa on rikkautta enemmän kuin koskaan. Miksi sadat miljardöörit haluaisivat rikastua rikastumisestaan? Ajatukset yrityksistä, jotka jakaisivat lähes kaikki voittovaransa esimerkiksi köyhyyden poistamiseen, ovat todellisuutta. Ainakin huomenna.

Kehitysmaissa on huutava pula uskottavista investoijista esimerkiksi ympäristö-, energia- ja terveyssektorilla. Lähtökohtaisesti, terveesti yhteiskuntavastuullinen yritys ei voi olla huonompi kuin voittonsa maksivoiva, osinkoja omistajilleen maksava yritys. Päinvastoin.

Kyse on valinnoista. Jos kuluttajat tunnistavat yritykset arvojensa mukaisiksi, voi virran suunnan muuttua. Miksi emme ostaisi ja kuluttaisi enemmän esimerkiksi puhdasta ruokaa tai energiaa?

Yksilöt voivat olla esimerkiksi, hallituksellekin. Jos luovuttaisimme enemmän hyvinvoinnistamme köyhyyden lieventämiseksi, niin tulevan hallituksenkin olisi vaikeaa pysyttää kehitysapumme määrä häpeällisessä 0,39 prosentissa bruttokansantuotteesta. Kansainvälisesti hyväksytty tavoite on 0,7 prosenttia.

Välineitä köyhyyden vähentämiseen on, mutta onko tahtoa? Siinä haastetta myös kirkolle, joka on jo ottanut enemmän yhteiskunnallista roolia arkkipiispa Jukka Paarman aikana.

Raamatussa on paljon viisauksia. Tähänkin päivään sopii: minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Avoimin mielin.

kari.vaisanen@hameensanomat.fi

Välineitä köyhyyden vähentämiseen on, mutta onko tahtoa?

Päivän lehti

25.5.2020