Uutiset

Mielikuvituksen tuotteita kaikki tyynni

Harvoin saa lukea niin suoraa puhetta aikamme ideologisista harhoista kuin on dosentti Pekka Masosen kirjoitus Kanava-lehdessä. Masosen on nähtävästi saanut tietokoneensa ääreen viimeaikoina länsimaissa levinnyt nöyristely islamilaisen maailman edessä.

Masonen osoittaa, että eurooppalainen ja anglo-amerikkalainen älymystö omaksui häpeän tunteen esi-isien tekoja kohtaan paljon syykuun 11. päivää aikaisemmin.

Masonen kutsuu ”häpeän kultiksi” sitä alentuvaa suhtautumista muihin maanosiin, joka levisi länsimaissa 1960-luvulla.

Afrikan maiden itsenäistyminen pakotti länsimaalaisia omaksumaan entistä sovinnollisemman asenteen maanosaa kohtaan, mistä seurasi epähistoriallinen katumus.

– Ajan muotiaatteita oli ”kolmasmaailmalaisuus”. Sen mukaan kaikki, mikä oli peräisin länsimaista, oli ahdistavaa, pahaa, likaista ja tuomittavaa, kun taas kehitysmaat edustivat kaikkea iloista ja hyvää.

Pekka Masonen on tamperelainen historian tutkija, joka on erikoistunut Afrikan historiaan, mutta tuntee perusteellisesti koko meidän kulttuuripiirimme ulkopuolisten kehitysmaiden menneisyyden.

Kirjoituksessaan Masonen osoittaa monin esimerkein, että häpeän kultin taustalla on paljon epähistoriallisia uskomuksia.

Kolmasmaailmalaisuudellakaan ei ollut todellisuuspohjaa. Fiktiivinen kuva kehitysmaista oli sidottu uusvasemmistolaiseen ideologiaan: imperialistiset länsimaat riistivät jaloja, köyhiä, viattomia kehitysmaiden ihmisiä.

Harva oli matkustanut Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Aasiassa, ja nähnyt niiden köyhää mutta tavallisen raadollista elämää.

Oli helppo uskoa Mao Zedongin Kiinan ihanneyhteiskuntaan tai Kuuban vallankumouksen suuriin saavutuksiin, kun oma länsimaailma nähtiin toivottoman sairaana ja väkivaltaisena.

Taistolaiset omaksuivat 70-luvulla samanlaisen fiktiivisen ihannekuvan Neuvostoliitosta.

Uuden maailman valloituksessa 500 vuotta sitten väkivaltaa eivät suinkaan käyttäneet vain eurooppalaiset. Masonen kirjoittaa:

– Omana aikanamme mustaa legendaa (häpeän kulttia) on synkentänyt tulkinta, jonka mukaan Amerikan alkuperäisväestö vietti väkivallatonta elämää sopusoinnussa luonnon kanssa ennen ilkeiden eurooppalaisten tuloa.

Masonen näkee, että tämä tulkinta heijastaa modernia New Age -henkistä mielikuvaa intiaaneista, jotka edustavat täydellistä vastakohtaa itsetuhoiselle, materialistiselle ja ahdasmieliselle läntiselle elämäntavalle.

Masonen jättää sanomatta, että näin olemme päässeet nykyiseen ideologiseen vaiheeseen: New Age -hörhöt ihannoivat muinaisuskontoa ja alkuperäiskansojen uskontoja, vihreän aatemaailman omaksuneet ”luonnontilaista” luontoa ja ”luonnon kanssa sopusoinnussa eläviä” luonnonkansoja. Ne ovat mielikuvituksen tuotteita kaikki tyynni.