Kanta-Häme Uutiset

Mielipide: Luksus on kaukana tavallisen taksikyytiä tarvitsevan elämästä

Takseja Hämeenlinnan rautatieaseman tolpalla viime huhtikuussa. Kuva: Riku Hasari

Ostopalvelupäällikkö Tuulikki Forssén kommentoi Hämeen Sanomien haastattelussa koko syksyn ajan jatkuneiden sote-taksiongelmien johtuvan osittain luksuspalveluun tottuneiden ihmisten muutosvastarinnasta (HäSa 5.1.).

Uuden opettelu ja siitä johtuva kiukuttelu ovat Forssénin mielestä olleet iso osa ongelmaa, eivät luokattoman huonosti toteutetut uudistukset.

Suomalainen yhteiskunta on rakentunut ajatukselle siitä, että kaikille taataan oikeus ja mahdollisuus opiskella, käydä töissä ja harrastaa.

Ihminen, jolla on liikuntarajoite, liikkumisen apuväline tai kehitysvamma on oikeutettu saamaan apua, jotta edes osa näistä arjen peruspilareista mahdollistuisi.

Nämä ihmisoikeuksiin kuuluvat palvelut yhteiskunta on sitoutunut tarjoamaan sekä yhdenvertaisuuslailla että ratifioimalla YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien yleissopimuksen.

Jo ajatus siitä, että liikkumisen vapaus ja siihen liittyvien matkojen luotettava toteutuminen on luksuspalvelua, on käsittämätön.

Erilaisista sairauksista ja vammoista kärsivien lasten ja aikuisten elämä on jo valmiiksi yhtä suunnittelua ja ennakointia, toisin kuin haastattelusta voisi päätellä.

Arkea rytmittävät päiviä aiemmin tilattavat kela-taksit, lääkärikäynnit, kuntoutuspalaverit, terapiat, apteekkikäynnit, avustajien käytön aikatauluttaminen, sopivien kulkureittien suunnittelu ja esteettömyyden kartoittaminen.

Viikoittain sote-taksin ongelmien vuoksi peruuntuvat harrastukset, tekemättä jääneet kaupassa käynnit ja sosiaaliseen elämään kuuluvien tapaamisten peruuntumiset ovat syksyn aikana tulleet monelle osaksi arkea.

Kun päälle lisätään saapumattomien kelakyytien vuoksi väliin jääneet terapiat, lääkärikäynnit ja hoidot, taksiuudistuksen voidaan rehellisesti todeta olleen kallis fiasko, joka on kaikkea muuta kuin käyttäjiensä syytä.

Anna-Riikka Murtonen

sporttiskerho-ohjaaja

Hämeenlinna

Surkea yritys paikata uudistusta

Luin tyrmistyksellä Hämeenlinnan kaupungin ostopalvelupäällikkö Tuulikki Forssénin haastattelun, joka koski vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolain mukaisia taksikuljetuksia.

Joko kannanotto on täysin harkitsematon tai Forssén täydellisen tietämätön asioista. Jälkimäiseen en ihan jaksa uskoa, onhan hän mm. kaupungin vammaisneuvoston sihteeri.

Se, että ennen pystyi ns. sote-taksin tilaamaan milloin vain, ja se tuli kun ehti, on käsittääkseni täysin normaali menettely.

Syksyllä julkaistu uusi kuljetuspalveluohje ja sen määräys, että kyyti pitää tilata edellisenä päivänä ennen kello neljäätoista ja ennalta arvaamattomissa tilanteissakin kaksi tuntia ennen tarvetta, on paitsi voimakkaasti eriarvoistava ja syrjivä, myös käytännössä käyttökelvoton, kuten useissa yhteyksissä on todettu.

Nyt tehty muutos neljän ”pikakyydin” sallimisesta ei todellakaan ole mikään kädenojennus, vaan surkea yritys paikata täysin pieleen mennyttä uudistusta.

Sote-matkojen vertaaminen ”luksuspalveluun” on täysin asiatonta ja mautonta.

Miten sote-matkojen uudistus tuo käyttäjät samalle viivalle?

Sote-matkojen tarkoitus on antaa mahdollisuus liikkua ja siirtyä paikasta toiseen niille, jotka eivät vammansa tai sairautensa vuoksi pysty käyttämään julkista liikennettä.

Julkinen liikenne kulkee aikataulujen mukaan vähimmillään useita kertoja päivässä, ei sitäkään tarvitse tilata etukäteen edellisenä päivänä. Miksi sote-kyytien käyttäjien pitää tehdä niin?

Miksi sote-kyydin käyttäjän on tiedettävä etukäteen jo edellisenä päivänä, milloin hänen tapahtumansa päättyy ja on kotimatkan aika?

Raatihuoneella marraskuussa pidetyssä keskustelutilaisuudessa kävi ilmi, että vain noin 2 prosenttia kyydeistä on onnistuttu tähän mennessä yhdistämään ja että matkojen hinnat ovat uudistuksen myötä nousseet huomattavasti. Millä uusi kuljetuspalveluohje perustellaan, kun säästöjä ei synnykään?

Mihin perustuu Forssénin väite, että uudistusta ruvettiin arvostelemaan jo ennen kuin koko järjestelmää oli edes aloitettu? Tosiasiallisesti kritiikkiä alkoi tulla, kun kaupunki julkaisi uuden kuljetuspalveluohjeen.

Uusi kuljetuspalveluohje ei ole tuonut eikä tule tuomaan merkittävää säästöä maakunnalle, mutta on jo nyt aiheuttanut sen, että vammaiset ja vanhukset jäävät kotiin sen sijaan että osallistuisivat harrastus- ja virkistysaktiviteetteihin kodin ulkopuolella. Tulee sitä näennäistä säästöä tietenkin näinkin.

Lisäksi Forssénin väite, että ”kilpailutusasiakirjat olivat hyvät, ja me tilasimme hyvää laatua” osoittaa, että hän ei myönnä omaa virhettään.

Myös tilaajalla on vastuunsa, tässä tapauksessa siitä, että valittu palveluntuottaja todellisuudessa on kykenevä tuottamaan tilatun palvelun. Tämähän ei tässä tapauksessa ole vieläkään toteutunut.

Jukka Niemi
Hämeenlinna