Hämeenlinnan tori ympäristöineen lintuperspektiivistä viime elokuun puolivälissä.
Uutiset

Mielipidevieras Juhani Lehto: Visiot Hämeenlinnan keskustasta ovat kuvitelmia ja haavekuvia

Hämeenlinnan keskustan kehittämistä visioidaan. Harvoin sanan visio suomennos kuvitelmaksi tai haavekuvaksi on osuvampi kuin tässä yhteydessä.

Mediassa käydyssä keskustelussa esiintyy monta erilaista kuvitelmaa torin ja sen ympäristön tulevaisuudesta.

Yhdessä visiossa alueen elämä vilkastuu, kun saadaan riittävästi halpoja autojen pysäköintipaikkoja. Kauppa alkaa käydä vilkkaammin, alueelle hakeutuu uusia kauppaliikkeitä. Alue alkaa elää ”kuin 1980-luvulla”.

Voi kuitenkin kysyä, suuntautuisiko kauppa-asioivien autojen nokka Tiiriön, Goodmanin ja keskusta-alueen reunamilla olevien S- ja K-markettien sijasta torin ympäristöön, jos vain pysäköintimahdollisuudet lisääntyisivät.

Nähtävissä kun ei ole paluu marketeista keskustojen pien- ja kivijalkakauppoihin, vaan pikemminkin Goodmanin kaltaisiin monenlaisten kauppojen ja palvelujen ”katettuihin, sateelta ja kylmältä suojeltuihin nykyajan toreihin” ja nettikaupan kasvuun.

 

Toisessa visiossa Hämeenlinna pääsee niiden kaupunkien joukkoon, joissa on vanhojen rakennusten ympäröimä pittoreski tori kahviloineen, ravintoloineen, kivijalkakauppoineen, torikauppiaineen ja katusoittajineen. Kunhan vain jotenkin saadaan enemmän väkeä liikkumaan torilla, Reskalla ja lähikaduilla.

Voi kuitenkin kysyä, kohoaako tällaisten – yleensä pinta-alaltaan pienten – torien reunalle lasi- ja alumiinipintaisia kulttuurihistoriallisen näkymän tuhoavia tornitaloja, tai ovatko torin keskeisinä rakennuksina parkkiluolan ulostulopömpelit. Miten tämä toteutuu meillä pohjoisessa edes suuremmissa kaupungeissa?

Suosittelen vierailua esimerkiksi Helsingin Senaatintorilla tai Hakaniemen torilla marraskuun pimeässä vesisateessa, tammikuun jääkeleillä tai huhtikuun kylmillä tuulilla.

 

Kaupunkikeskustan muuttaminen synnyttää myös kiinteistökehittäjien bisnesvision. Hankalissa ahtaissa oloissa tapahtuvan purkamisen, maanalaisten tilojen rakentamisen ja korkean rakentamisen yhdistelmä on riskinottoon kykeneville rakennusyrityksille houkutteleva kymmenien miljoonien bisneshaaste.

Isojen kiinteistöhankkeiden rahoittajiksi ja väliaikaisiksi omistajiksi voidaan saada riskisijoittajia. Jos rakentajalle kyse on 2–3 vuoden hankkeesta niin riskisijoittajat pyrkivät sijoituksen arvon nopean nousun jälkeen noin 5–7 vuoden jälkeen myymään kiinteistön pois voidakseen siirtyä ansaitsemaan seuraavassa riskikohteessa.

Kiinteistökehitysbisnekselle ei tärkeää ole se, minkälaiseksi kaupunkikuva kymmeniksi vuosiksi muuttuu tai tuleeko alueesta elävä vai kuollut.

Kolmantena visiona on vain nopea rahastaminen tulevien asukkaiden, yrittäjien ja kaupungin (veronmaksajien) kustannuksella.

 

Juhlapuheissa ja niitä varten tehdyssä kaupungin strategiassa korostetaan ”asukaslähtöisyyttä”. Ei autolähtöisyyttä tai kiinteistöbisneslähtöisyyttä. Ei myöskään romanttista urbanismia muotitermeineen.

Hämeenlinnan keskustan reuna-alueille Keinusaareen, Vanajanrantaan, Asemanrantaan, linja-autoaseman alueelle ja Engelinrantaan odotetaan muuttavan jopa yli 5 000 uutta asukasta, kaupunkikeskustassa ja kävelyetäisyydellä jo asuvien lisäksi.

He eivät tarvitse toriparkkia ja kahden keskustakorttelin tornitaloja ”maamerkeikseen”, vaan paljon arvokkaampaa: avaran torin ja kulttuurikaupungin arvorakennusten mittakaavaan sopeutuvan keskustakuvan.

Jos he kokevat keskustan omakseen, kivijalkakauppakin voi elää samalla tavoin kuin eräissä riittävän vanhojen ja isojen kaupunkien pienissä keskusta-alueen osissa: siellä missä asiakkaita houkuttelevat auton parkkipaikkojen sijasta lyhyet kävelyetäisyydet.

Eikä tämä neljäs visio ole asukaslähtöinen vain kävelyetäisyydellä asuville. Se on sitä myös pyörällä tai julkisella liikenteellä liikkuville. Ja se on sitä myös niille autolla tuleville, jotka tulevat keskustaan siksi, että se on kulttuurikaupungin keskusta palveluineen eikä pelkkä Tiiriön ja Goodmanin kanssa samoilla ehdoilla kilpaileva tila.

Kyllä heille riittävän läheltä löytyy myös pysäköintitiloja, esimerkiksi Goodmanin viereisestä puolityhjästä Kaivoparkista kävely- ja pyöräilykeskustan tieltä vähenevien kadunvarsiparkkipaikkojen lisäksi.

Asukkailla on oikeus kaupungin julkiseen tilaan ja sen kehitykseen vaikuttamiseen.

 

Yksityisten kaupunkitilojen omistajilla on toki oikeus esittää omia näkökulmiaan kehitykseen, mutta niiden on sopeuduttava siihen, mitä kaupunki asukkaiden edustajana ja maankäytön suuntaviivoista asemakaavoituksella päättävänä edellyttää.

Toki päätöksenteossa on syytä ottaa huomioon kiinteistönomistajien, yritysten ja urbanismin muotioppienkin toiveita, mutta muistaen, että ne edustavat varsin lyhyttä perspektiiviä sekä kaupunkikeskustan historiaan että tulevaisuuteen.

Se mitä keskustassa lähiaikoina rakennetaan maan päälle ja alle jää elämään kymmeniksi tai jopa sadoiksi vuosiksi. Lyhyen perspektiivin visioita ei saa nostaa keskustakehitystä dominoivaan asemaan.

Menneiden vuosikymmenten aikana tehdyistä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kaupunkitilojen tuhoamisessa tehdyistä virheistä pitäisi oppia.

On ymmärrettävä, miten tärkeä ja monien arvokkaiden rakennusten ympäröimä sekä vielä mittakaavaltaan melko eheä tori on Hämeenlinnan identiteetin ja vetovoiman kannalta.

 

Juhani Lehto

valtuutettu (vas.)

Hämeenlinna

Tuoreimpia artikkeleita