Kolumnit Uutiset

Mieluiten olisin sopivasti lihava

Elän väärään aikaan väärässä paikassa. Minun olisi pitänyt olla yksi 1500-luvun lopulla ja seuraavan vuosisadan alkuvuosikymmeninä eläneen Rubensin naisista.

Tämän päivän mittapuun mukaan taidemaalarin naiset olivat kaikki ylipainoisia, mutta ehkä juuri sen takia elämäniloisia ja punaposkisia naisia.

Mutta ei.

Minä menin syntymään juuri silloin, kun langanlaiha Twiggy räpsytteli 60-luvun puolivälissä tekoripsiään. Aina muotitietoiset naiset alkoivat laihduttaa itseään samanlaisiksi luuviuluiksi.

Lihavuus on nähty harvoin normaalina, vaan sitä on pidetty aina vähän naurettavana ja ennen kaikkea hyvin säälittävänä.

Ennen todella lihavia esiteltiin sirkuksessa friikkeinä, mutta nyt heitä kauhistellaan television laihdutusohjelmissa. Lihavat laitetaan rääkkiin ja osoitetaan sormella: Tästäs saat pontso.

Hämmentävää tässä kaikessa on, että vaikka ihmiskunta onkin laihduttanut koko olemassaolonsa ajan, läski on ja pysyy.

Ylipaino on ollut meille terveysriski vasta 1900-luvun alusta lähtien. Aikaisemmin lihavia olivat vain yhteiskunnan harvat hyväosaiset, joilla oli varaa syödä herkkuja samaan aikaan kuin nälkä niitti rahvasta. Lihava emäntä oli talon ylpeys.

Joka viides suomalainen aikuinen on lihava. Suomalaisten miesten paino alkoi nousta 1970-luvulla ja naisten seuraavalla vuosikymmenellä. Yli puolet aikuisista on ylipainoisia. Dieetit tulevat ja menevät, mutta läski on juuttunut lanteillemme pysyvästi.

Laihduttaminen ei ole enää muotia, vaan se on pysyvä olotila. Enää ei riitä. että olemme laihoja, vaan meidän pitää olla myös lihaksikkaita. Katsomme suuria pudottajia ja fitnesspäiväkirjoja ja unelmoimme täydellisestä vartalosta.

En edes muista kuinka monta kertaa minäkin olen laihduttanut, enkä vieläkään ole päässyt jenkkakahvoistani eroon. Välillä olen syönyt pelkkiä munia ja greippiä, sitten kaalikeittoa ja nyt välttelen hiilareita.

Laiha ja treenattu vartalo kertovat kantajansa hyvästä moraalista ja henkisestä tilasta. Laiha ihminen on onnistuja, joka hallitsee omaa elämäänsä.

Lihava on mielihalujensa orja, jolla ei ole edes sen vertaa kanttia, että saisi lopetettua rasvan ja sokerin syömisen.

En usko laihuuden vievän onnelaan, vaan haaveilen ajasta, kun olen sopivasti lihava. Siis vähän lähempänä sitä Rubensin pyöreää naista.

Päivän lehti

3.4.2020