fbpx
Uutiset

Mies taustalla

Tasavallan presidentin Tarja Halosen puolisolla, tohtori Pentti Arajärvellä, on rauhallinen olemus ja rutinoitu hymy. Molemmat ovat tarpeen edustusmatkoilla – kuten kuluneen viikon kaksipäiväisellä vierailulla Kanta-Hämeessä.

Mies puolison roolissa on yhä olevinaan niin hykerryttävä, uusi ja ihmeellinen asia, että kun Arajärvi – oikeustieteen tohtori ja sosiaalioikeuden professori – on presidentin matkalla mukana, media seuraa häntä pieni virne suupielessä. Karkaakohan mies jonnekin taidetta ostelemaan? Jaksaakohan hän hymyillä, siellä taustalla?

Kuin lunta! Untuvat karkasivat Pentti Arajärven ommeltavaksi annetusta tyynystä Joutsen Finlandin tehdassaliin leijailemaan.

Kyllä jaksaa, mutta totuuden nimessä on sanottava, että kyllä Arajärvi Hämeenlinnassa ainakin kerran haukottelee. Wetterhoffin näyttelysalissa isoa ruukkua katsoessaan. Tosin maakuntamatkaa on tässä vaiheessa kestänyt kaksi täyttä päivää.

Arajärveä on mukava katsella. Charmantti mies, ja lisäksi ilmeikäs. Rauhallinen, ujonoloinen, myhäilevä hymy voi sekunnin murto-osassa vaihtua keskittyneeksi otsanrypistykseksi. Lisäksi Arajärvi ei oikein tiedä, mihin kätensä asettaisi. Mieluiten hän pitää niitä ristissä rinnalla. Tai taskussa.

Arajärvi ompelee kuin Räikkönen ajaa
Riihimäellä Joutsen Finlandin tehtaalla untuvat kieppuvat isoissa koneissa kuin lumihiutaleet. Presidenttiparia kehotetaan upottamaan kätensä isoon sammioon, joka on pehmeää höytyä täynnä. Hetken kuluttua samoja höytyviä sullotaan kahteen tyynyyn, joista puuttuu vain yksi sauma kummastakin.

On sanomattakin selvää, että presidenttiä pyydetään ompelemaan. Pentti Arajärvi seisoo taustalla ja katsoo, kuinka vaimo iskee kengällä poljinta ja huristaa kauniin sauman.

Sitten on puolison vuoro. Kun Arajärvi koskettaa avonaista tyynyä, sieltä pöllähtää höyhenpilvi. Osa kevyestä sisällöstä leijailee Arajärven yllä ja laskeutuu tummalle puvulle kuin ensilumi.

– Oo varovainen, ettet pistä sormia väliin, Halonen varoittaa.

– Juu juu, Arajärvi murisee matalalla äänellään ja asettaa jalkansa polkimelle.

Kone surahtaa kuin formula. Ja etenee melkein yhtä lujaa. Arajärvi ompelee kuin Kimi Räikkönen ajaa: katsojia pelottaa. Mutta kaikki sormet pysyvät tallella. Arajärvi nostaa käden voitonmerkiksi ilmaan.

Maakuntatiedon rautaisannos
Maakuntamatkalla presidentin puoliso seuraa samaa ohjelmaa kuin presidenttikin.

Niinpä Pentti Arajärvi ompelee tyynyn, kuuntelee esitykset Kalvolan kunnan tilasta ja lasinpuhalluksen saloista, kulkee Patrian tehtaalla ja tutkii Wetterhoffin tuotteita vaimonsa rinnalla. Lasia hän ei sentään puhalla.

Presidentin adjuntantti Risto Kolstela ja tohtori Pentti Arajärvi iloitsevat löydettyään erityisesti suunnistajille suunniteltuja vaatteita Wetterhoff-keskuksen näyttelytilasta.

– Jos on suomalaisesta yhteiskunnasta kiinnostunut, ja minä olen, tällaiset matkat ovat hyvin mielenkiintoisia. Aika hyvin tulee tietoa siitä, mitä maassa tapahtuu. Täällä saa kontakteja, joita ei muuten saisi, Arajärvi pohtii Kanta-Hämeen-matkan toisena ja samalla viimeisenä päivänä.

Vaikka Arajärvi saattaa ajoittain näyttää uneliaalta ja hajamieliseltä, häntä kiehtovat monet asiat.

Yhtä sujuvasti kuin keskustelee Iittalan nuoren muotoilijan Harri Koskisen kanssa lampuista ja lasista, hän koskettaa Wetterhoffilla tiiltä ja vertaa sitä johonkin Japanissa näkemäänsä. Sitten hän hymyilee raukeaan tapaansa ja työntää kädet puvuntakin taskuun.

Arajärven sisäänpäinkääntyneessä olemuksessa piilee haukankatse. Tohtori tietää jo, että hänestä kirjoitetaan omaa juttua.

– Niin olen ollut huomaavinani, mies kuittaa, kun hänellä on aikaa vastata kysymyksiin.

Asiantuntevasti parasta
Maakuntamatkalla tietoa kertyy rautaisannos. Silti Arajärvi ei myönnä kiertämisen ja kiinnostumisen olevan raskasta.

– Päivät ovat kyllä pitkiä, hän hymyilee.

Arajärvi saa vastata tyhmiin kysymyksiin siinä missä puolisonsakin. Kun häneltä tiedustelee, onko omille retkille jäänyt lainkaan aikaa, hän käsittää sen viittaukseksi parin vuoden takaiseen omille teille lähtemiseen ulkomaanmatkalla ja nauraa.

– Kun meille esitetään asiantuntevasti parasta, kunnioitan muita ja pysyn seurueessa, hän sanoo ja hymyilee vähän vinosti.
Maakuntamatkan toisen päivän viimeisessä kohteessa, matkan viimeisillä minuuteilla, presidentin jo pieneksi kutistunut seurue räiskähtää rennoksi.

Iltapäivän aurinko paistaa sisään Wetterhoffin myymälän ikkunoista, ja tunnelma on kuin kesälomalla. Käsityöihmiseksi tunnustautuva Tarja Halonen hypistelee lankavyyhtejä, ja Pentti Arajärvi keskustelee presidentin adjutantin Risto Kolstelan kanssa suunnistuksesta. Naurunpuuska taivuttaa molemmat miehet takakenoon.

Onko maakuntamatkoilla loppujen lopuksi jopa hauskaa?

– Se on suhteellinen käsite, Arajärvi sanoo ja väläyttää susimaisen hammashymyn. (HäSa)

Menot