Kolumnit Uutiset

Mihin menet, Hämeenlinnan yö?

Ale-lätkillä koristeltuja räkälöitä muovituopeilla ja -kalusteilla vai pikkurilli pystyssä postaamista fiineissä viinibaareissa? Mitä tarjoaa kaupungin yöelämä jatkossa?

Juuri nyt ovat pelimerkit ilmassa, kun vanhat ja uudet yrittäjät kaivelevat asemiaan.

Taustalla myyräntyötä tekee valtion älytön alkoholipolitiikka, joka ohjaa ihmisiä juomaan Virosta rahdattuja verottomia viinojaan neljän seinän sisällä. Toisessa vaakakupissa on jo pidempään jatkunut nuorten ja edelläkävijöiden asenteiden muutos, joka ei korosta enää tolkutonta tinttaamista ja sekoilua, vaan juomien laatua ja sosiaalisuutta.

Hämeenlinnan perusongelma sekä ruoka- että juomaravintoloiden osalta on ulkona käymisen kulttuurin puute. Rahaa ei ole totuttu, eikä haluta käyttää palveluihin.

Vaikka muualla Suomessa asiat ovat kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana, täällä on poljettu muutamia uusia kahviloita lukuun ottamatta lähinnä paikoillaan. Yökerhojen osalta iso tekijä pysähtyneisyydessä on ollut yhden yrityksen monopoli, joka on yrittänyt nyhtää koko ajan vähenevien kävijöiden rahat pois mahdollisimman helpolla, mutta tehnyt senkin huonosti.

Ruokaravintoloiden puolella maanlaajuinen probleemi on ketjuuntuminen. Esimerkiksi S-ryhmä tekee tuhottomasti rahaa päivittäistavarakaupallaan, mutta osuuskuntana se ei voi jakaa voittojaan pois osinkoina. Joten niitä tungetaan muun muassa ravintolabisnekseen. Taloudellisen ylivoiman kilpailua ja omaleimaisuutta vääristävä vaikutus on nähtävissä joka puolella.

Ravintola-ala on lisäksi sellainen, että monilta omistajilta puuttuu aitoa liiketoimintaosaamista. Eräs paikallinen taustavaikuttaja kuvasi ilmiötä seuraavasti: “Jos ihmisellä on helvetin paljon rahaa, se ostaa jalkapallojoukkueen Englannista. Jos sillä on vain paljon rahaa, se perustaa ravintolan.”

Näiden entisten urheilijoiden, äkkirikastuneiden tai perijöiden viritykset menevät nopeasti nurin, elleivät mesenaatit jatka muiden ihmisten (tai oman) juhlimisen rahoittamista suoraan lompakostaan. Ravintolan pyörittäminen voi olla kallis harrastus.

Asiakkaiden kannalta harrastus tai idealismi on tietysti upea asia. Hyvä esimerkki idealismista on Suisto-klubi, joka vastoin kaikkia odotuksiani sinnittelee yhä.

Hieno juttu oli myös UP-yökerhon rantautuminen Reskalle. Aikana, jolloin juuri kukaan ei uskalla luottaa tulevaisuuteen tai investoida, uudet yrittäjät laittoivat paljon rahaa likoon. Lopputulos on joko menestys tai konkka kahdessa vuodessa.

Vaikka moni, varsinkin vanhempi kansalainen näkee ravintolaelämän vain riesana, elävä yö on kaupungeille myös vetovoima- ja menestystekijä. Väitän, että moni nuori arvottaa opiskelupaikan valintaansa myös hyvien baarien perusteella.

Kumppani löytyy tanssilattialta, pari vakiintuu, jää tekemään työtä ja hyödyttämään yhteisöä – myös ravintola-asiakkaina.

Tehokkaimmin valtio laskisi alkoholin kokonaiskulutusta ja terveyshaittoja tarttumalla positiiviseen asennetrendiin, ohjaamalla ihmiset takaisin ravintoloihin.

Nykyinen veromalli johtaa vain haittojen kasvuun, tulojen pienenemiseen ja etenkin henkiseen lamaan… Ale-kyltteineen.