Kolumnit Uutiset

Mihin tästä oikein voi valittaa?

Potilaan pitää saada itse valita, missä sairaalassa itseään hoidattaa, eikö niin?

Potilaan pitää myös pystyä vertailemaan, missä saa parasta mahdollista hoitoa, vai pitääkö?

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri sai kyseenalaista kunniaa sijoittumalla jumboksi Yleisradion selvityksessä, jossa vertailtiin potilasvahinkojen määrää eri puolilla Suomea.

Kanta-Hämeessä korvattiin viime vuonna yli seitsemän potilasvahinkoa 10 000 hoitotoimenpidettä kohden. Se on nelinkertainen määrä mittauksen parhaimpiin verrattuna.

Johtajaylilääkäri Markku Järvinen selitti tuoreeltaan, ettei hoito Kanta-Hämeessä välttämättä ole huonompaa kuin muualla. Potilaille vain kerrotaan muita avoimemmin mahdollisuudesta korvauksen saamiseen.

Syitä hoitovirheisiin ja keinoja niiden välttämisen on nyt joka tapauksessa ruvettu etsimään, ja hyvä niin. Silti jokin tutkimuksessa ja sen herättämässä keskustelussa rupesi ärsyttämään.

Miksi ihmeessä potilaan pitäisi vaivata päätään vertailemalla, mikä on turvallinen sairaala? Eikö lähtökohdan pitäisi olla se, että kaikki sairaalat ovat turvallisia ja luotettavia?

Kun sairaus iskee, ihminen on aika avuton ja haavoittuvainen. Hänellä ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin luottaa asiantuntijoihin.

Elämä on muutenkin arvaamatonta ja epäreilua. Esimerkiksi isoihin leikkauksiin liittyy aina riski. Vakava sairaus voi johtaa kuolemaan. Syyllistä voi etsiä ja korvauksia voi vaatia, mutta se ei asiaa muuksi muuta.

En halua yhtään vähätellä hoitovirheitä. On kamalaa, jos potilas kärsii siksi, että joku hoitohenkilökunnasta on ollut huolimaton. Tämä kaikille elämänaloille ulottuva valinnanvapaudesta vouhottaminen, laatuvertailu ja valittamisen kierre vain pelottaa.

Päiväkodista lähtien lapsia käsitellään asiakkaina. Vanhemmat valitsevat heille parhaan mahdollisen koulun ja laativat valituskirjelmiä, jos lasta ei ole heidän mielestään kohdeltu oikein tai jos arvostelu ei miellytä.

Jokakeväisessä lukiovertailussa mitataan, mistä löytyvät Suomen laatukoulut ja tulevaisuuden toivot.

Julkinen terveydenhuolto ja peruskoulu ovat olleet suomalaisen yhteiskunnan peruskiviä. Ne myös nielaisevat leijonanosan verorahoistamme. Siksi laadukkaita palveluita pitääkin vaatia. Loputon vertailu ja mittaaminen eivät kuitenkaan automaattisesti johda hyvään.

Jos koulut ja sairaalat jakaantuvat kansalaisten silmissä eliittiluokan laitoksiksi ja karteltaviksi rupusakin yksiköiksi, vaarana on moninkertainen eriarvoistuminen.

Rahallahan jokainen voi yrittää ostaa menestystä, terveyttä ja pitkää ikää. Niiden saavuttaminen ei kuitenkaan saisi olla varallisuudesta kiinni.