Uutiset

Miinasopu pitänee eduskunnassa

Jalkaväkimiinoista luopumista selvittänyt työryhmä ei heinäkuussa päässyt sopuun aikataulusta, jonka mukaan Suomi luopuu miinoista ja liittyy ne kieltävään Ottawan sopimukseen.

Suositus asiasta jäi antamatta niin hallitukselle kuin eduskunnallekin, joka saa lähiviikkoina käsittelyynsä hallituksen uusimman puolustuspoliittisen selonteon.

Tiistaisesta hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliitisen valiokunnan kokouksesta tihkui tietoja, joiden mukaan hallitus on päässyt sopuun miina-aikataulusta.

Kansainvälinen uskottavuus vaatii Suomelta selvää miinalinjaa. On silti voitava avoimesti tunnustaa, että vuosi 2006 olisi ollut aivan liian aikainen ajankohta miinoista luopumiseen. Sitäkin ehdittiin epärealistisesti pitää jo tavoitteena.

Ulkoministeriö esitti vuotta 2008. Puolustusministeriö puolestaan venytti omassa kannanotossaan liittymisen Ottawan sopimukseen vuoteen 2012. Jälkimmäinen linja on järjen voitto idealismista.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan tiistaina sovittiin, että Suomi liittyy sopimukseen vuonna 2012 ja miinat hävitetään vuoteen 2016 mennessä.
Hallituksen miinalinja pitänee myös eduskunnassa. Opposition vihreiden ja Vasemmistoliitton nopeampaa miinakieltoa vaativat protestit eivät auta ja kokoomuksellakaan ei ole eväitä ajaa haikailemaansa hitaampaa aikataulua.

Presidentti Tarja Haloselle kysymys jalkaväkimiinoista on ollut poliittisesti tärkeä. Hallituksen linja on hänelle tappio, mutta vain lievä sellainen. Tärkeintä oli, että kiistaan saatiin ratkaisu, joka ilmeisesti tyydyttää niin puolustusasiantuntijoita kuin ulkopoliittista johtoakin.

Suomi tulee vallan hyvin toimeen ilman jalkaväkimiinoja, mutta myös laskun maksamiseen on oltava valmiutta. Kun miinoista luovutaan, se edellyttää niiden korvaamista.

Suomen puolustuskyky on säilytettävä, oli käytössä tarpeen tullen jalkaväkimiinoja tai ei.

Puolustusvoimat on joutunut ”aina” varautumaan Suomen puolustamiseen vähäisin ja järkevästi käytetyin voimavaroin. Uusin puolustuspoliittinen seloteko edellyttää taas kerran sopeutumista.

Uudenaikainen puolustus perustuu valmiusyhtymiin, joukkojen tehokkaaseen liikkuvuuteen ja tulivoimaan. Määrän tilalle on tullut laatu sekä varautuminen kansainväliseen kriisinhallintaan.

Alueellinen puolustus on yhä johtava periaate. Koko maan puolustaminen kaikissa oloissa kuitenkaan tuskin tulee enää kysymykseen – ainakaan realistisissa suunnitelmissa.

Lähes koko maan kattava varuskuntaverkosto on jo historiaa. Onkin lähinnä hämmästyttävää, jos vielä arastellaan aluepoliittisin perusteiden joidenkin varuskuntien lakkauttamista, kun paljon kipeämpiäkin leikkauksia on tehty.

Maavoimien esikunnan sijoituspaikka on yksi puolustusselonteon tärkeistä yksityiskohdista. Ei ole esitetty ensimmäistäkään toiminnallisesti järkevää perustetta, miksi esikunta ei kuuluisi Hämeenlinnaan.

Päivän lehti

3.6.2020