Uutiset

Mikä on Kalvolassa säästöä ja mikä ei?

Muuttaessani perheeni kanssa kohta kaksi vuotta sitten Hämeenlinnasta Kalvolaan yllätyin iloisesti. Hämeenlinnan kaupungin päivähoidon kaunis sanahelinä vanhemmuuden tukemisesta ja lasten etujen ajattelemisesta toteutui oikeasti uudessa päivähoitopaikassa Vilkkilässä.

Kalvolaan asettuessani luulin lopullisesti karistavani kaupungin pölyt, mölyt ja aatokset nutustani ja saavani asua kunnassa, jossa vielä arvostetaan pienuutta. Toisin taisi käydä.

Kalvola tuntuu olevan suurien säästöjen edessä. Uusi hieno koulukeskus vaatii veronsa. Maksajiksi päätyvät monet pienet kuntalaisemme, jotka joutuvat luopumaan omasta tutusta koulustaan.

Maksajiksi joutuvat lisäksi mahdollisesti ne monet pienet nykyiset ja tulevat kuntalaisemme, jotka ehkä joutuvat luopumaan kodinomaisesta ja turvallisen pienestä hoitopaikastaan. On sääli, etteivät aikuiset pysty näkemään metsää puilta.

Suurien säästötoiveiden sumentamana ei pystytä enää järkevästi ajattelemaan, mikä on todellista säästöä ja mikä ei.

Vanhan yläasteen tilojen remontoiminen päivähoidon tarpeita vastaaviksi ei onnistu ilman perusteellista uudelleenkorjausta. Pienellä rahalla siitä ei selvitä.

Lisäksi Vilkkilän lakkauttaminen ja yhden ison päiväkodin perustaminen sotii kaikkea sitä vastaan, minkä on todettu olevan lasten etujen ja hyvinvoinnin mukaista.

Viime kevään päivähoidon asiakaskyselyn mukaan kalvolalaisten lasten vanhempien mielipide tästä asiasta on selvä: kaikkien etujen mukaista on, että nykyiset pienet yksiköt säilyvät.

Onko kuntalaisten mielipiteillä mitään väliä?

Jos ja kun Kalvolaan toivotaan muuttavan uusia lapsiperheitä asumaan, en usko, että heitä kiinnostaa pieni maaseutukunta, joka tahtoo olla kuin suuret kaupungit ainakin. Maaseudulta haetaan jotain aivan muuta.

Hienot Iittala-hallit ja hyvät kulkuyhteydet eivät pian vaakakupissa paljon paina, jos tarjolla on sama, mitä kaupungeissa.

Ennen kuin lähdemme suin päin purkamaan lasten kannalta jotain hienoa ja toimivaa, niin pysähtykäämme hetkeksi ison maailman touhotukselta miettimään, mitä me kalvolalaiset todella haluamme lapsillemme antaa.

Sanotaan, että Hämeessä ollaan hitaita. Tuumailun ja pohdiskelun asteelta tuntuu kuitenkin olevan lyhyt matka ja nopea tie toiminnan peruuttamattomaan pyörteeseen.

Maarit Valo

Kalvola

Päivän lehti

2.6.2020