Uutiset

Mikä on presidenttiehdokkaan yksityiselämää?

Vasta osa ensi kevään presidentinvaalien ehdokkaista on hädin tuskin ehtinyt ilmoittautua, mutta kuhina ehdokkaiden yksityisyyden ympärillä käy jo kuumana.

Missä menee ehdokkaan yksityisyyden ja julkisen minän raja? Mikä kuuluu kaikelle kansalle, mikä vain poliitikolle itselleen?

Ehdokkaat itse, omaa ehdokkuuttaan vielä panttaava presidentti Tarja Halonen mukaan lukien, tekevät kaikkensa, jotta vaaleista ei tulisi viihdettä, vaan ne pysyisivät asialinjoilla.

Halonen otti viime viikolla kantaa asiaan toivomalla, ettei maan tavaksi tule ehdokkaiden yksityisasioiden penkominen. Hän muistutti, että jo vuoden 2000 vaaleissa keskustelu lainehti aika lailla ulko- ja turvallisuuspolitiikan ulkopuolella, kuten hänen elämäntavoissaan ja uskontosuhteessaan. ”Siitä riippumatta, mitä minä itse sanoin, väitettiin muuta”, hän tiivisti.

Ensi kevään vaalit saattavat olla hyvinkin suuntaa-antavia sen suhteen, millä eväillä, aseilla ja kysymyksillä presidentinvaalikampanjoita käydään 2000-luvun Suomessa.

Suora presidentinvaali on Suomessa vielä hyvin tuore, muotoaan hakeva ilmiö. Vuosi 1994 meni vielä harjoitellessa, eikä kuusi vuotta myöhemminkään oltu kuin vähän viisaampia.

Halosen älähdyksestä huolimatta edelliset kerrat ovat loppujen lopuksi sujuneet varsin asiapitoisesti.

Tähän asti ehdokkaiden puolisot ja perheet ovat saaneet olla hyvin rauhassa, poissa julkisuuden kirkkaimmista valoista. Jopa istuvien presidenttien perheet ovat pintajulkisuutta lukuunottamatta olleet esillä varsin rajallisesti.

Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että kyseessä on nimenomaan henkilövaali. Nähtävissä on, että tavallinen rivikansalainen tekee valintansa paljon muukin kuin presidentin tehtäviin liittyvien kysymysten pohjalta. Monesti henkilö kiinnostaa jopa enemmän kuin varsinaiset asiat.

Ehdokas Matti Vanhasen (kesk.) kuusi vuotta sitten tapahtunut öinen vierailu naispuolisen puoluetoverinsa hotellihuoneeseen tuskin ratkaisee ensi kevään vaaleja.

Iltapäivälehdistön järkyttäviin mittasuhteisiin paisuttelema nollauutinen oli todennäköisesti epätoivoinen yritys löytää Vanhasten avioliiton kariutumiseen myyvä selitys politiikan huipulta.

Kuka tietää, episodi saattoi loppujen lopuksi jopa olla edullinen joskus värittömäksi haukutulle ehdokas Vanhaselle.

Oli niin tai näin, ainakaan minä en kaipaa vaaleihin lisäväriä tällaisin keinoin. Sensaatiolehdistöä on vaikea pysäyttää, mutta nostan hattua Halosen yritykselle viheltää peli poikki.

Saattaa olla toiveajattelua, mutta ehkä Suomessa voitaisiin lähteä siitä, että Hollywood-juonittelu ja ehdokkaiden yksityiselämän suurennuslasilla tutkiminen jätetään Yhdysvaltojen presidentinvaalien erityispiirteeksi.

Jos kansa kaipaa lisää viihdettä, lisätään vaikka Kauniiden ja rohkeiden tai Salattujen elämien lähetyskertoja televisiossa.

Päivän lehti

20.1.2020