Kolumnit Uutiset

Mikään ei ole enää luontaista

Kunhan kohu eläkelaitos Kevan pomojen luontaiseduista laantuu, mitä siitä muistetaan? Jos avobemarilla ajelee, on syytä varautua siihen, että tulee lunta tupaan. Ja olipa lähellä, ettei varatoimitusjohtaja joutunut ullakolle asumaan.

Toivottavasti muistetaan muutakin. Kunpa johtajat, media ja kansalaiset juurta jaksain miettisivät, mistä luontaiseduissa on kysymys. Ei sillä päästä eteenpäin, että jumitetaan ajatukseen, kuinka isokenkäisillä on hyvin kehittynyt suhteettomuudentaju.

Tämäkin kähinä on linjassa viime vuosien suuren trendin kanssa: kahtiajakoa ”eliitin” ja ”kansan” kesken tuodaan esiin joka käänteessä enemmän kuin koskaan sitten Veikko Vennamon päivien.

Liian monta lasta ei kuitenkaan kannata heivata pesuvesien mukana. Eivät ne luontaisedutkaan ole ”ilmaista” lisätuloa. Veroa niistäkin maksetaan ja jos ei niitä olisi, maksettaisiin korkeampia palkkoja.

Mihin luontaisetuja sitten nyky-yhteiskunnassa tarvitaan? Jos yhteiskuntamoraali ja arvot ovat kerta kaikkiaan muuttuneet niin paljon, ettei luontaisetuja ainakaan julkisella puolella enää siedetä, niin luovutaan niistä. Ei se sen kummempaa ole.

Esimerkiksi asuntoedun tarjoamiseen voi olla syynä, ettei työpaikkakunnalla ole riittävästi asuntoja tarjolla. Teoriassa. Mutta totta kai varatoimitusjohtaja Tapani Hellsténilläkin on riittävästi pätäkkää hommata kämppä itsekin, olihan hän Kanta-Hämeen viime vuoden ansiotulotilastossa 131:s. Tuskinpa myöskään toimitusjohtaja Merja Ailus avoautoon tai veneen alle majoittuu.

Työsuhdeasuntoa on perusteltu myös edustustehtävillä. Mutta kyllä kaikki tämän maan ykköspomot ovat siinä tuloluokassa, että omankin lukaalin saa edustuskelpoiseksi.

Jonkinlaista asuntoetua on maailman sivu tarjottu duunareillekin. Armeijalla ja sairaaloilla on ollut omia asuntokasarmejaan. Yksityispuolella jo muinaiset patruunat rakennuttivat asuinalueita. Kohtuullisesti toimittu.

Perinteinen työsuhde-etu oli myös pappila. Komeita kämppiä, eikä niiden kohtuullisuuden perään kyselty. Se oli luontaista, työn hoitoon kuuluvaa.

Pirstaloituneessa nykymenossa johtajia on niin paljon, niin kaukana, niin piilossa, että luontaisetujenkin legitimiteetti, hyväksyttävyys, on haettava uudestaan ja tuotava meitä tykö. Jos ne siis välttämättömiksi koetaan.

Eihän Kevan etuveivaus näytä tyylikkäästi menneen, takaisin ostoineen ja remonttitouhuineen. ”Niin on jos siltä näyttää”, siteerasi universaalia periaatetta jo Urho Kaleva Kekkonen. Väittävät, että hänelläkin oli eräitä luontaisetuja.

Luontaisetu. Yhdyssana kuulostaa tuplakohtuuttomalta: kuinka eräille voi mitään langeta luontojaan, tuosta vaan! Ja ”etu”, sehän on aina minulta pois.

Avoimessa yhteiskunnassa moraalin perään kyseleminen on kaikkien oikeus, jopa velvollisuus. Ei siitä pidä pahastua, vaikka pahaltakin tuntuu. Mukana voi olla paljon kateutta ja pahansuopuutta, mutta suuri kuva on lohdullinen: arvot kiinnostavat.