Uutiset

Miks ei kukaan ymmärrä?

Pertti Kurikan Nimipäivät, neljän kehitysvammaisen punkbändi raivoaa lavalla täynnä kapinahenkeä.

– Eduskunnassa aina asioita puhutaan, mutta puheesta ei saa selvää. Mä vihaan eduskuntaa.. mä vihaan maailmaa.. mä vihaan sotaa.. mä vihaan uuutisiaa..

 

Pertti Kurikan bändissä Kari Aalto laulaa, Pertti Kurikka soittaa kitaraa, Sami Helle bassoa ja Toni Välitalo rumpuja. Sanat tekee Kari välillä yhdessä Pertin kanssa ja musiikin Pertti.

Bändi on vetänyt väkeä jo parina kesänä rockfestareilla, mutta valloittaa nyt maailmaa elokuvassa Kovasikajuttu.

Dokumenttielokuvassa kamera seuraa bändiä säälittä vessasta bussiin, jalkahoitajalta harjoituksiin. Vuorosanoja ei ole opeteltu eikä kohtauksia suunniteltu ennakkoon.

Epänormaali?

– Sä et ole normaali, sä olet epänormaaaalii!! Miksei kukaan ymmärrä, et mä en tykkää sellasesta, et mua aina tallataan ja kiusataan ja tehdään ikäviä asioita.

Kari Aalto miettii vakavasti normaaliutta.

– Normaali on ihminen, joka kulkee normaalisti, liikkuu normaalisti, tekee normaaleja asioita ja käyttäytyy normaalisti.

Sami Helle täydentää toteamalla, että me kaikki olemme ihmisiä, myös kehitysvammaiset.

– Emme me kehitysvammaiset ole muita huonompia, Sami sanoo

Maailmanvalloittajat

Pertti Kurikan Nimipäivät villitsee festariväkeä. Bändiläisillä ei ole missiona vammaisten asioiden ajaminen, vaan musiikki.

– Kaikki ovat hyväksyneet meidät ja se on tosi hyvä, Sami kehuu.

– Me soitetaan hyvää musaa ja saadaan aplodit, kun lopetetaan. Siinä on lämpöä ja kehuja, että helvetin hyvin soititte, Pertti Kurikka hehkuttaa.

– Nimmarin pyytäjiä on heti rivissä.

Bändi soittaa rajua punkkia, jonka juuret löytyvät Pelle Miljoonan, Eppu Normaalin, Klamydian, Apulannan, Ramonesin, Sex Pistolsin musasta.

Kaikki ovat kuunnelleet punkkia ja soittaneet ennen yhteisen bändin perustamista. Punkkia soitetaan, mutta kotona kuunnellaan myös rauhallisempaa poppia ja tanssimusiikkia.

Kamera käsikirjoittajana

Pertti Kurikan Nimipäivät nostettiin uutisten loppukevennykseksi joulukuussa 2009.

Ohjaaja Jukka Kärkkäinen tarttui pätkään ja innosti työparinsa, riihimäkeläisen J-P Passin aiheeseen. Idea bändin vaiheita seuraavasta dokumenttielokuvasta oli syntynyt.

– Kaverit on niin mahtavia ja välittömiä, että tajusimme, ettei tätä elokuvaa voi varsinaisesti käsikirjoittaa, vaan tärkeämpää on olla läsnä ja seurata tapahtumia, kertoo J-P Passi.

Dokumenttia ei lähdetty tekemään kehitysvammaisuudesta. J-P Passi pohtii normaalin ja epänormaalin kohtaamista. Vika ei ole vammassa vaan siinä, ettei ihmisillä ole keinoja kohtaamiseen.

Armoton dokumentti

Elokuva synnyttää ihmisessä tuttuja ja vahvoja tunteita alleviivaamatta tai selittämättä asioita.

– Juttu ei ole kehitysvammaisuus vaan ihmisten ihanuus, J-P Passi toteaa.

Dokumentissa bändin jäsenet riitelevät rajusti, itkevät, rakastavat ja rakastelevat ja elävät hetkessä. Ohjaajat eivät kaunistele tai peittele asioita.

Pertti Kurikka on koko bändin ja elokuvan päähenkilö, jonka tunteet vievät tarinaa eteenpäin.

Sami Helle ja Kari Aalto ottavat rajusti yhteen. Sami harrastaa politiikkaa ja Kari rakastuu.

Toni Välitalo valmistautuu muuttamaan kotoaan asuntolaan.

Yksilöiden tarinat nousevat esiin bändin harjoitellessa ja keikkaillessa.(HäSa)