Kolumnit Uutiset

Miksi arki on äijän helvetti?

Äijä. Jostain syystä koko termi jo ellottaa.

Äijästä tulee mieleen Jone Nikula ja Jouni Hynynen ajamassa panssarivaunuilla, availemassa kaljatölkkejä ja röhöttämässä möreällä äänellä. Äijyyteen assosioituvat myös sauna, selkään hakkaaminen sekä käsin että koivunlehdin, yletön lihansyönti, perskänni ja siihen olennaisesti liittyvä alastomuus ja urheilullinen väkivalta eri muodoissaan.

Mutta miksi ellottaa? Periaatteessa pidän kaikista noista asioista todella paljon ja ulkoinen olemukseni on kuulemma pöllitty Jone Nikulalta.

Siksi ellottaa, että äijyyden pitäisi kai olla jotain miehekästä ja rankkaa. Ei ryyppääminen ja elostelu ole rankkaa, sellainenhan tulee (liian) monelle miehelle luonnostaan. Äijäily on tyhmän lisäksi helppoa. Sitä harrastetaan, kun ei jakseta arkea. Mitä miehekästä sellaisessa on?

Äijyys olisi syytä määritellä uudestaan. Jaksa herätä joka aamu töihin ja elätä perheesi. Älä petä tai jätä vaimoasi. Tee lapsesi kanssa muutakin kuin pakota häntä harrastuksiin, joissa sinusta itsestä ei koskaan tullut yhtään mitään. Älä hölmöile kännissä. Älä ole umpimielinen muuli selvin päin. Toista sama noin 18 000 päivää putkeen. Sen jälkeen on lupa ratketa, jos siltä tuntuu.

Harva tuollaiseen suoritukseen pystyy. Mutta tavoitteita on hyvä olla.

Haastattelin tässä lehdessä ilmestyvää Äijä-teemaa varten tammikuussa isäksi tulevaa Jonne Koskimiestä. Jäimme haastattelun jälkeen juttelemaan äijyydestä. Jonne kiteytti harvinaisen hyvin isyyden perimmäisen olemuksen. Isyys on vastuunottoa.

Tiedän vallan hyvin, että 21-vuotiaalle yökerhoissa paahtavalle kollille on kohtuullisen turha mennä setien saarnaamaan vastuunotosta tai työnteon tärkeydestä. Heille elämä todella voi nykyään olla pelkkää riskinottoa ja elämysten metsästämistä. Jotkut tekevät sellaisella vielä aivan järkyttävät lastit rahaa, eikä ole mitään tarvetta kasvaa koskaan niin sanotusti aikuiseksi.

Sekin on vain hyväksyttävä, vaikka ei tykkäisikään. Suurin osa kuitenkin tulee järkiinsä ihan itsestään, iän myötä. Auttaa prosessissa, jos on saanut edes jollain tavalla järkevän ja tasapainoisen kasvatuksen. Toisaalta kasvatuksen puute lienee parempi asia kuin huono kasvatus.

Liian moni suomalainen mies kantaa edelleen harteillaan kasvatuksensa aiheuttamia demoneita, etupäässä viinaa ja väkivaltaa. Plus-puolelle on ehdottomasti kirjattava tiukka työmoraali ja rehellisyys. Ehkä myös kyky katumukseen.

Olen itse tuumannut ja ehkä oppinutkin hiljaksiin, että kaikessa tekemisessä pitäisi pyrkiä pois äärimmäisyyksistä. Alkoholia on kivempi juoda, kun ei tee mieli kuolla aamulla. Ilman työtä en ole koskaan saanut mitään arvokasta aikaiseksi, mutta jos kaikki aika menee armottomaan työntekoon, elämä lipuu ohi.

Kun pyrkii kohtuullisuuteen, ei todennäköisesti saavuta huippua, mutta saattaa vahingossa tulla vaikka onnelliseksi. Tulevaisuuden äijyys voisi sitten olla sellaista leppoisuutta, pilkettä silmäkulmassa ilman ilkeyden häivääkään.

Päivän lehti

8.4.2020