Uutiset

Miksi juhlaruokaperinteitä tarvitaan? – Professori vastaa

 

Miksi lanttulaatikkoa ja glögiä tekee hyvin harvoin mieli kesäkuussa, tai Runebergin torttuja syksyllä? Hyvin harva tarjoilee myöskään mämmiä juhannuksen kunniaksi tai laittaa siman käymään lokakuussa, vaikka voisikin.

Lähes jokaiseen vuotuisjuhlaan kuuluu kiinteänä osana vain sitä varten olevat ruuat, joita ei juuri lainkaan muuna aikana vuodesta syödä eikä tee mieli syödä. Juhlien ruokaperinteet ovat pääosin kaikille tutut. Kun vain mainitsee riisipuuron luumukiisselillä, ei paljon tarvitse arvailla mistä juhlasta on kyse.

Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professorin Johanna Mäkelän mielestä tiettyjen juhlaruokien syömisessä on kyse paljon muustakin kuin vain pelkästä pinttyneestä tavasta.

Rapuihin, rosolliin ja tippaleipiin on sisäänrakennettuna merkityksiä niihin kuuluvista tilanneyhteyksistä.

– Ruualla kerrotaan läsnäolijoille, että nyt on juhlan aika. Pelkästä hääkakusta moni jo tunnistaa, että nyt juhlitaan kahden ihmisen avioliittoa, Mäkelä toteaa.

Kahvipöydän sisältö määrittää hierarkian

Ruuat eivät kerro pelkästään sitä, mikä juhla on käynnissä. Se missä järjestyksessä eri ruokia syödään ja mitä on tarjolla, kertovat juhlan luoteesta hyvin paljon.

– Aikoinaan suomalainen kahvipöytäkulttuuri on ollut tarkkojen rituaalien ja käyttäytymissääntöjen mukainen. Vieraiden piti olla tietoisia, missä järjestyksessä mitäkin syödään. Pulla piti syödä ennen täytekakkua, ettei vain syö kakkua nälkäänsä – siitä tulee pakkopulla-ilmaisu, Mäkelä kertoo.

Vielä nykyisinkin juhlissa voi kulua kiusallisen kauan siihen, ettei kukaan rohkene olla ensimmäisenä kahvipöydän ääressä tai korkata täytekakkua, ellei juhlien järjestäjä ole tarkkaan nimennyt, kuka saa aloittaa.

– Edelleenkin täytyy saada lupa juhlakalulta, että on hyväksyttävää ottaa täytekakun ensimmäinen pala.

Ruoka yhdistää sukupolvien ketjuun

Paras esimerkki ruokajuhlasta, johon kuuluvia ruokia ei tyypillisesti arkena ruokapöydässä nähdä, on tietenkin joulu. Joulupöydän antimet perustuvat pitkälti suomalaisen maatalousyhteyskunnan tuottamiin tuttuihin raaka-aineisiin. Samoja makuja ovat maistaneet jouluaterialla jo useat sukupolvet ennen meitä.

– Juhlaruuat sitovat meidät ruokaperintöömme ja edellisiin sukupolviin, vaikka eri sukupolvilla olisikin arjessa omat suosikkiruokansa ja herkkunsa. Olemme ruokaperinteessä sukupolvien ketjussa, jossa sukupolvet vertauskuvallisestikin vaihtavat kauhaa. Ruoka on niin konkreettinen ja jokapäiväinen asia, minkä vuoksi on kiehtova ajatus, että olemme tässä ketjussa mukana jatkuvasti, Mäkelä toteaa.

Päivittäisessäkin ruuanlaitossa muistuvat mieleen vaikkapa mummun lihapullat ja isoisän lohikeitto. Useat vaalivatkin esimerkiksi isoäidin käsin kirjoittamia reseptejä kalleimpina aarteinaan. Vaikka ruokakulttuuri tuottaa jatkumoa, perinteet saavat uusia vivahteita jatkuvasti ja muuttuvat.

Mummunkaan lihapullaresepti ei ole välttämättä täysin samanlainen kuin muinoin, vaan nuoremmat sukupolvet muokkaavat sitä omanlaisekseen. (LM-HäSa)

Onko sinulla suvussa kulkevaa reseptiä? Osallistu kyselyyn täällä!

Asiasanat