Tämän pitkän pöydän ääressä valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala neuvottelee työriitoja, jotka eivät muutoin ratkea. Joskus riitoja on vuodessa useita kymmeniä, joskus pari kolme.
Uutiset

”Miksi juuri lakkoa käytetään välineenä mielipiteen ilmaisussa?” – valtakunnansovittelija tutkisi laittomien lakkojen perussyyn

Työmarkkinariitely kulkee suhdanteiden tahdissa, mutta laittomien lakkojen määrä pysyy samana. Uusi valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala selvittäisi, mikä on laittomien lakkojen perussyy.

Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala haluaisi, että laittomien lakkojen perussyy selvitettäisiin. Piekkala ei ymmärrä sitä, jos lakkoa käytetään välineenä mielipiteen ilmaisussa.

Suomi on tunnetusti laittomien lakkojen määrässä omassa kastissaan. Jos verrataan työmarkkinoiltaan ja työelämän säädöksiltään samanlaiseen Ruotsiin, Suomessa laittomia lakkoja on ollut vuodesta toiseen monikymmenkertainen määrä.

Piekkala myöntää, että asia on vaikea, mistä kertoo asiaa turhaan pohtineiden työmarkkinaosapuolten työryhmien runsas määrä.

– En usko, että asia on lainsäädännöllä ratkaistavissa. Pitäisi selvittää, mistä laittomat lakot syntyvät, mikä on ongelman perusjuuri, hän sanoo Lännen Medialle.

Laittomalla lakolla tarkoitetaan työtaistelua, jossa lakkoillaan voimassa olevan työehtosopimuksen aikana.

Työnantajat ovat ajaneet laittomista lakoista annettavien sakkojen roimaa korotusta.

Työntekijäjärjestöissä osaa laittomista lakoista pidetään pahanolon ilmauksena, kun työntekijät reagoivat esimerkiksi yt-neuvotteluihin. Ay-liike haluaisi kytkeä asiaan työnantajien sanktiot silloin, kun työnantaja maksaa esimerkiksi työehtosopimuksen vastaista palkkaa.

Lukumääräisesti eniten työpäiviä on menetetty silloin, kun laittomia lakkoja on käytetty poliittisen painostuksen välineenä. Kun Sipilän hallitusta vastaan järjestettiin palkansaajajärjestöjen mielenilmaus syksyllä 2015, siihen osallistui 30 000 ihmistä.

– Ymmärrän, että halutaan osoittaa tyytymättömyys, mutta voisiko sille olla muita vaihtoehtoja kuin lakko. Miksi juuri lakkoa käytetään välineenä mielipiteen ilmaisussa, kysyy Piekkala.

Laittomat lakot eivät muodollisesti kuulu valtakunnansovittelijalle. Silti ne muodostavat näkyvän osan työrauhahäiriöistä. Ja valtakunnansovittelijan tehtäviin kuuluu edistää työrauhaa.

Soviteltavia riitoja välillä paljon, välillä vain muutama vuodessa

Työriitojen sovittelua valtakunnansovittelijalla riittää ilman laittomia lakkojakin. Kun tilastoja katsoo, sieltä nousee esiin vuosi 2010. Silloin valtakunnansovittelijan toimistoon asti tuli 62 työriitaa soviteltavaksi. Toisaalta on vuosia, jolloin sovittelijaa ei ole tarvittu kuin muutaman työriidan erotuomariksi.

– Näyttää siltä, että kun on lama, eikä ole jaettavaa, syntyy paljon riitoja. Toisaalta kun taloudessa mennään ylös, tehdään ansiokehitystä nostavia sopimuksia eikä riidellä, sanoo Piekkala.

Samojen tilastojen mukaan valtakunnansovittelija on vaihtelevasti onnistunut sovittelemaan riitoja. Pääsääntöisesti riidat on sovittu valtakunnansovittelijan johdolla ilman työnseisauksia. Mutta on vuosia, jolloin jopa kolmannes kiistoista on edennyt työnseisaukseen, minkä jälkeen valtakunnansovittelijan esitykset on vasta hyväksytty.

Mitataanko valtakunnansovittelijan onnistumista tällä tilastolla?

– Minulle sanoi kokenut neuvottelupäällikkö, että joskus on lakkoja, joita ei voi estää. Osapuolilla on tarkoituskin lisätä työtaistelulla painetta neuvotteluun. Ei sovittelija pysty paljon silloin tekemään, vastaa Piekkala.

Neljän vuoden pesti, jatkosta ei vielä tietoa

Vuokko Piekkala, 54, tuli valtakunnansovittelijaksi tilanteessa, jossa hänen edeltäjänsä Minna Helle, 45, siirtyi kesken kauden työnantajien Teknologialiiton toimitusjohtajaksi. Helteen epäiltiin neuvotelleen uudesta tehtävästään kesken työriitojen sovittelun.

Piekkala itse on neljän vuoden valtakunnansovittelijapestin jälkeen tilanteessa, jossa pitäisi olla vielä mukana työelämässä.

– Tässä tehtävässä ei ole erorahaa. Pitää punnita, ottaako tehtävän vastaan ja sen riskin, ettei ole mitään tietoa tulevaisuudesta. Aika moni edeltäjä on ollut tehtävässä kahdeksan vuotta tai pitempäänkin ja siirtynyt eläkkeelle. Ei ehkä ole mietitty, miten toimitaan, jos sovittelija onkin nelikymppinen, hän pohtii.

Piekkala tuli tehtävään Kirkon työmarkkinalaitoksen johtajan paikalta ja oli työnantajapuolen esittämä ehdokas. Valtakunnansovittelijat valitaan vuoron perään molempien työmarkkinaleirien ehdokkaista.

Kuinka paljon tausta näkyy sovittelussa? Epäilläänkö puolueellisuudesta?

– Tutkimuksessakin on todettu, että valtakunnansovittelijan tausta on suomalaisen sovittelujärjestelmän miinuspuoli. Jos henkilöllä on työmarkkinatausta, siitä seuraa puolueettomuusepäily. Sen korjaaminen onnistuu vain luottamusta rakentamalla ja toimimalla niin, että sopimuksiin päästään, sanoo Piekkala.

Lähtö ei ollut paras mahdollinen, kun Piekkala suututti työntekijäjärjestöt Ylelle antamassaan haastattelussa.

– Olen ymmärtänyt, että kaikki sovittelijat ovat puolustaneet niin kutsuttua yleistä linjaa, jonka tason kuluneella kierroksella määritteli vientiteollisuus. Ehkä olisi vain pitänyt olla sanomatta sitä ääneen, Piekkala sanoo nyt.

Vuokko Piekkala

Valtakunnansovittelijana elokuun alussa aloittaneella Vuokko Piekkalalla, 54, on työmarkkinataustaa vuodesta 2004 alkaen, jolloin hän siirtyi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäälliköksi. Vuodesta 2013 lähtien hän toimi Kirkon työmarkkinajohtajana.

Piekkala on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja hallintonotaari.

Valtakunnansovittelijan harrastuksina ovat lenkkeily, jumpat ja laskettelu. Perheeseen kuuluvat mies ja tytär.

Tuoreimpia artikkeleita