Kolumnit Uutiset

Miksi lapsi raivoaa?

Jo vuosia on korostettu, kuinka peruskoulun ideana on, että kaikenlaisia lapsia opetetaan samassa ryhmässä. Erityisluokista on haluttu eroon, ja erityisopetusta tarvitsevia lapsia opetetaan mahdollisuuksien mukaan muiden joukossa. 

Idea on tietysti ihan hyvä ja kannatettava, tasa-arvoa korostava. Mutta mitä ilmeisimmin sen toteuttaminen on ainakin joissain tapauksissa lähes mahdotonta.

Sunnuntain Helsingin Sanomien juttu antoi suorastaan lohduttoman kuvan nykykoulusta. Luulen, että liiankin lohduttoman, sillä haastateltavina oli lähinnä ongelmaluokkien opettajia. Näillä luokilla on lapsia, joilla on erittäin pahoja sosiaalisia, psyykkisiä tai neurologisia ongelmia.

On selvää, että koko luokan koulutyö häiriintyy ja käy jopa mahdottomaksi, jos luokalla on oppilaita, jotka ovat väkivaltaisia tai saavat pahoja raivokohtauksia.

Helsingissä opettajien kuuluisi raportoida heihin kohdistuvasta väkivallasta. Joissain tapauksissa oppilaiden harjoittama väkivalta on kuitenkin niin yleistä, etteivät opettajat jaksa tehdä näitä ilmoituksia. Äskettäin lehdissä uutisoidut tapaukset pääkaupunkiseudulla eivät siis olekaan mikään jäävuoren huippu, vaan tavallisia tapauksia joissain kouluissa.

Väkivaltailmoituksissa kerrotaan opettajiin kohdistuvista puremisista, lyömisistä ja potkimisista. Oppilaisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei kirjata.

Haastateltu opettaja kertoi, että vielä 15 vuotta sitten oppilaiden ongelma saattoi olla kasvatuksen puute. Tällaisille ongelmaoppilaille riitti se, että opettaja asetti selvät rajat. Nykyään se ei riitä, vaan ongelmaoppilaat tarvitsevat hoitoa.

Moni onkin hoidossa, mutta ei riittävässä. Hoito voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapsi tapaa terapeutin kahdesti viikossa. Muun ajan hän on koulussa.

Yksi nimettömänä esiintynyt ala-asteen erityisopettaja ihmetteli toimittajalle, miksi koulu on ainoa paikka, mihin voi tulla missä kunnossa tahansa.

Toisaalta jutussa haastateltiin muutamaa virkamiestä, jotka väittivät, että tilanne nykyään on itse asiassa parempi kuin ennen, jolloin monen ongelmat tulivat esiin paljon myöhemmin. On hyvä, että ongelmat havaitaan ajoissa.

Virkamiehet korostivat, että peruskoulun idea on suomalaisille pyhä asia. Sitähän on pidetty jo suurempana saavutusta kuin talvisotaa.

Kyllä, peruskoulun idea on hieno ja siitä on pidettävä kiinni. Mutta ei kai opettajien esiintuomille ongelmillekaan voi vain kohauttaa olkapäitään?

Voiko uskoa virkamiesten käsitykseen siitä, että asiat ovat paremmin kuin ennen, jos kerran opetustyötä tekevillä on toisenlainen kokemus? Ehkä virkamiesten pitäisi osallistua itse silloin tällöin samoille oppitunneille mölisijäoppilaiden ja raivokohtausten saajien kanssa. 

Ennen kaikkea nyt tarvittaisiin tietoa ja tutkimusta siitä, miksi lasten neurologiset ja psyykkiset ongelmat tuntuvat olevan entistä yleisempiä. Mikä meidän ajassamme sairastuttaa lapsia?