fbpx
Kolumnit Uutiset

Miksi ministerin kolarikuvia julkaistiin?

Media sai maanantaina harvinaisen, jollei jopa ainutlaatuisen pyynnön. Autokolariin aamulla joutunut sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) välitti avustajansa kautta toiveen, ettei hänestä otettuja kuvia julkaistaisi.

Useimmissa lehdissä pyyntöä ei noudatettu. Miksi?

Tuota on syytä pohtia, etenkin kun kouluissa vietetään nyt Sanomalehtiviikkoa ja toivottavasti puidaan myös julkaisutoiminnan moraalisia kysymyksiä.

Heti kärkeen sanottakoon, että sisäministeriön sähköpostin sävy oli sangen korrekti: “Ministeri Räsänen toivoo, ettei tänään Töölön sairaalan pihalla hänestä ja hänen sairaalaan saapumisestaan otettuja kuvia julkaistaisi. Kiitämme ymmärryksestä.”

Mistään tiedotusvälineiden painostuksesta ei todellakaan ollut kysymys, eikä Suomen oloissa luonnollisesti voisikaan olla.

Entä miksi nyt kerron julki tuon Räsäsen pyynnön jättää kuvat julkaisematta? Miksi en kertoisi?

Tiedolla voi olla yhteiskunnallista merkitystä lukijoille. He saattavat tulkita ministerin tekoa joko hänen kannaltaan myönteisesti tai kielteisesti. Yhteiskunnallisesti merkityksellisten tai muutoin yleisesti kiinnostavien tosiasioiden kertominen on tiedotusvälineiden tehtävä.

Henkilökohtaisesti ymmärrän Päivi Räsäsen toiveen ja toivon hänelle pikaista paranemista, mutta ammatillisesti ymmärrän häntä vain hivenen.

Kun sähköposti saapui maanantaina Hämeen Sanomien toimitukseen kello 16.18, oli ensimmäisiä uutisia myös kuvineen julkaistu nettilehdissä. HäSa:ssa nettilehteen valittiin Lehtikuvalta tullut kuva, jossa ministeri lepäsi paareilla kädet vatsan päällä, neutraali ilme kasvoilla. Kuvateksti kertoi: “Vammojen vakavuudesta ei ole vielä tietoa.”

Samantyyppistä kuvaa käytti esimerkiksi Helsingin Sanomat. Tuoreeltaan Ilta-Sanomien nettilehdessä ja vielä tiistain paperilehden etusivulla oli kuva, jossa ministerin katseeseen ja ilmeeseen saattoi lukea tuskaakin.

Toimituksen on punnittava keskenään ristiriitaisiakin perusteita. Lähtökohta on kuitenkin selvä: sananvapauteen kuuluu myös yleisön oikeus vastaanottaa tietoa.

Ministerin loukkaantuminen on tietenkin aina yhteiskunnallisesti merkittävä uutinen. Hän on kotirauhan piiriä lukuun ottamatta koko ajan ja kaikkialla julkisuuden henkilö. Sairaalan piha on julkinen paikka.

Nykyisessä kuvaa painottavassa mediamaisemassa yleisöllä on vahva odotusarvo, että tapahtumat raportoidaan myös kuvin. Tässä tapauksessa kuvadokumentoinnin tärkeys kasvoi, kun ministeriön ensitiedotus epäonnistui. Aluksihan kerrottiin, että “ministeri jatkaa työpäiväänsä normaalin aikataulun mukaisesti”.

Väitän, että ainakin ns. perinteisessä mediassa on kuvien julkaisuharkinta yhä pääsääntöisesti eettisesti kestävällä tolalla.

Journalistin ohjeiden mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava ja yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvien käytössä. Onnettomuuksien uhreista uutisoitaessa on noudatettava hienotunteisuutta.

Noiden pohtiminen on toimituksissa arkipäivää ja niin tehtiin nytkin. Lopullisen arvioinnin ja arvottamisen tekee lukija ja niin on hyvä.

Menot