Kolumnit Uutiset

Miksi nainen on vähempiarvoinen kuin alkio?

Facebookin kuvavirrassa katse pysähtyy mustalle pohjalle valkoisella tyyliteltyyn kuvaan, jossa munasarjat näyttävät keskisormea. Mitä ihmettä?

Teksti kertoo, että pystyyn nouseva keskisormi protestoi suunnitelmaa tiukentaa Puolan aborttilakeja.

Katolisessa EU-maassa on jo nyt yksi Euroopan tiukimmista aborttilainsäädännöistä, ja konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue on tehnyt aloitteen sen kiristämiseksi entisestään.

Jos kiristyskaavailu menee läpi, laki sallisi abortin vain silloin, jos äidin henki on vaarassa. Tällöin esimerkiksi raiskauksesta tai insestistä alkunsa saaneita raskauksia ei saisi laillisesti keskeyttää.

Tällaiset uutiset saavat otsasuoneni tykyttämään. Minun järkeeni eivät koskaan ole uponneet jyrkkien abortinvastustajien perustelut siitä, että sikiö olisi koskematon hedelmöittymishetkestä lähtien.

Kun halutaan suojella elämää, miksi raskaaksi tulleen naisen tai tytön elämä ja tulevaisuus ovat vähempiarvoisia kuin alkion? Miksi olisi aborttia parempi ratkaisu synnyttää ei-toivottu lapsi pahimmillaan täysin epäinhimillisiin oloihin?

Suomessa raskaana oleva nainen ei onneksi yleensä joudu valitsemaan esimerkiksi lapsen ja koulutuksen tai toimeentulon välillä, mutta muualla maailmassa tilanne on usein tämä.

Eikä siitä niin kovin kauan ole, kun Suomessakin avioliiton ulkopuolinen raskaus oli pahimmillaan henkinen ja taloudellinen katastrofi.

Tutkimusten mukaan maissa, joissa aborttioikeutta rajataan lailla, tehdään yhtä paljon abortteja kuin abortin sallivissa maissa. Kymmenettuhannet naiset kuolevat vuosittain laittomiin abortteihin ja vielä useampi vammautuu.

Kun abortista keskustellaan tai yritetään keskustella, kiista on valmis saman tien.

Toisella puolella ovat ne, jotka puolustavat naisen oikeutta määrätä omasta kehostaan, ja toisella taas ne, joiden mielestä määräysvalta poistuu sillä hetkellä, kun siittiö hedelmöittää munasolun.

Näkökantoja puolustetaan esimerkkien voimalla, ja niitähän löytyy aivan joka lähtöön. On abortin tehneitä ja tekemättömiä naisia, jotka katuvat ratkaisuaan loppuikänsä. On ei-toivotun lapsen synnyttäneitä, jotka ovatkin lopuksi onnellisia ratkaisustaan. Ja on toivotun lapsen synnyttäneitä, joille äitiys ei olekaan onnea ja auvoa.

Esimerkkitapausten vatvominen on hyödytöntä. Ainoa kestävä pohja on naisten itsemääräämisoikeuden tunnustaminen.