Uutiset

Miksi tehdään monumentteja? Lehdessämme kerrottiin helmikuussa, että Hauholle valmistuneet Koivukodon uudet tilat ovat niin avarat, että käytävässä voisi järjestää 60 metrin juoksukisat.

Mutta kun ei järjestetä. Koivukoto tarjoaa vanhuksille ”tehostettua palveluasumista”, joten sen asukkaat ovat sen verran huonokuntoisia, etteivät juoksentele, harva varmaan edes kävelee ilman apuvälineitä.

Lehtijutussa yksi vanhus sanoi tiloja jopa liian avariksi. Henkilökunnan edustaja ihmetteli, aiotaanko käytävätiloja ehkä joskus kalustaa jotenkin.

Voin kuvitella, että pitkät, korkeat käytävät eivät tunnu asukkaista välttämättä kauhean kodikkailta. Ne jos mitkä tekevät paikasta laitosmaisen.

Laitosmaisuus tuntuu hieman ristiriitaiselta, sillä nykyään vanhustenhuollossa pyritään nimenomaan pois laitoshoidosta. Onhan Koivukodon uusi puolikin asukkailleen nimenomaan koti tai ainakin asuinpaikka, jonka asukkaat eivät maksa laitoshoidosta, vaan he maksavat vuokraa ja sen lisäksi erilaisia palvelumaksuja.

Ennen kaikkea komean ja korkean rakentaminen arveluttaa kustannusten takia. Itse rakentaminen maksaa maltaita, eikä hukkakuutioiden lämmittäminenkään ole halpaa.

En todellakaan tarkoita, etteivätkö vanhukset ansaitsisi hyvää asuinympäristöä, mutta onko hyvä asuinympäristö vanhuksen mielestä sama asia kuin nuorehkon ja kunnianhimoisen arkkitehdin mielestä?

Onko niin, että sekä suunnittelijat että kunnan päättäjät jättävät mielellään jälkeensä komeita monumentteja, välittämättä siitä, mitä tulevat käyttäjät tuumaavat?

Olisiko voinut ajatella, että Koivukotoon olisi tehty vähän matalammat käytävät ja säästyneellä rahalla olisi tehty vaikka terapia-allas tai muuta kivaa vanhusten iloksi?

Korskealta näyttävä rakentaminen tuntuu pahalta senkin takia, että koko ajan toitotetaan, että laitospaikkoja on vähennettävä ja että yhä harvempi voi päästä esimerkiksi vanhainkotiin.

Ehkä sinne voisi päästä vähän useampi, jos ei rakennettaisi niin mahdottoman kalliisti – vaikka tietysti henkilöstökustannukset ovatkin vanhustenhoidossa suurin menoerä.

Samanlaisia ajatuksia on herättänyt yksityisen Jaarlin Päiväkodit -yhtiön tuleva kielipäiväkoti Poltinaholla. Yrittäjä Sari Louhio-Järvinen on selvittänyt lehdessämme, että yhtiö pystyy rakentamaan päiväkodin huomattavasti halvemmalla kuin julkinen sektori, koska päiväkotiin ei tehdä esimerkiksi korkeata salia eikä erillisiä askartelutiloja.

Tällä hetkellä kielipäiväkoti toimii noin satavuotiaassa entisessä koulussa, joka ei tilana täytä varmaan mitään nykynormeja. Mutta niin vain paikka täyttyi lapsista. Eivät ne seinät tai puuttuvat kuraeteiset näytä olevan pääasia lapsille eikä heidän vanhemmilleenkaan.

Kunnalliset palvelut tarvitsevat seiniä, mutta tarvitseeko joka rakennuksesta tehdä monumentti?

paivi.ojala@hameensanomat.fi

Pitkät, korkeat käytävät eivät tunnu asukkaista välttämättä kauhean kodikkailta.

Päivän lehti

22.10.2020

Fingerpori

comic