Uutiset

Miksi teit sen itsellesi?

Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan esityksessä Liian lyhyt hame – kertomuksia keittiöstä puhutaan paljon siitä, että yhteiskunnassamme vallitsee passiivinen hyväksyminen väkivallanteoille – niiden vain annetaan tapahtua, eikä niihin puututa. Mediakin vaikenee ja painaa lööppejä mieluummin muista asioista kuin perheväkivallasta.

– Ei mulla olisi ollut varaa ostaa omaa telkkaria, ja telkkarista alkoi juuri BB.

– En olisi pystynyt selittämään tarhan tädeille, naapureille, kavereille.

– Koska se sanoi tappavansa mut, jos mä lähden.

Siksi nainen jää. Kestää. Toivoo. Sinnittelee. Pelkää. Ja ajattelee, että tämä on ihan normaalia. Jollakulla muulla on vielä kamalampaa.

Kuten sillä tytöllä, joka lähetti kirjailija Sofi Oksaselle otteita päiväkirjastaan. Tyttö kertoi mielenterveysongelmista kärsineen veljensä tappaneen äidin ja isän. Tyttö pääsi itse pakoon, mutta oli kirves häneenkin osunut.

Passiivinen hyväksyminen
Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan esityksessä Liian lyhyt hame – kertomuksia keittiöstä puhutaan paljon siitä, että yhteiskunnassamme vallitsee passiivinen hyväksyminen väkivallanteoille. Niiden vain annetaan tapahtua, eikä niihin puututa. Media vaikenee ja painaa lööppejä mieluummin muista asioista kuin perheväkivallasta.

Kanta-Hämeen perhetyö ry:n toiminnanjohtaja Liisa Jormalainen sanoo, että toivottavasti Sofi Oksasen ja Maija Kaunismaan monimediateos herättää ihmisiä puhumaan.

– Väkivalta on väärin. Se ei ole normaalia eikä sitä pidä sietää. Eikä pidä ajatella, että jollakin muulla on vielä vaikeampaa.

Mutta niin siinä usein käy. Epänormaali muuttuu normaaliksi.

Auttajat paikalla
Kun Kaunismaan ja Oksasen kiertue tiistai-iltana pysähtyi Verkatehtaalle, pääsivät myös paikalliset auttajat esittäytymään aulassa. Paikalla oli iso joukko Kanta-Hämeen perhetyön väkeä, jotka esittelivät toimintaansa ennen ja jälkeen esityksen.

Osa esityksen tuotoista meneekin Ensi- ja turvakotien liiton toiminnan tukemiseen.

– Haluamme näkyä. Ehkä huomenna joku uskaltaa soittaa ja hakea apua, Jormalainen sanoo.

Hänellä on kuitenkin huoli siitä, että apua ei ole riittävästi tarjolla ruohonjuuritasolla. Esimerkiksi Hämeenlinnassa ei ole ensi- tai turvakotia. Kanta-Hämeen perhetyökin tekee työtä sosiaalitoimiston ja lastensuojelun asiakkaiden kanssa.

– Matalan kynnyksen apu uupuu lapsettomilta pariskunnilta, nuorilta pareilta ja vanhuksilta.

Kuka tulisi puhumaan?
Mielenterveysongelmista on tullut mediassa seksikkäitä. Joka toinen julkkis kertoo sairastaneensa masennusta.

– Ei tule mieleen ainuttakaan julkkista, joka olisi puhunut perheväkivallasta tekijänä tai uhrina, Jormalainen miettii ja jatkaa, että on hyvä, että vihdoin aiheesta puhutaan, vieläpä huumorin sävyttämänä, koska se rikkoo jäätä.

Usein puhumattomuuden syy on häpeä, johon myös Sofi Oksanen on ottanut kantaa.

– Väkivallan uhri on suojaton, Oksanen kommentoi.

Jormalainen on samaa mieltä. Uhreja ja tekijöitä on kaikissa sosiaaliluokissa, ja väkivalta pidetään neljän seinän sisällä.

– Usein tekijä antaa ymmärtää, että toinen on ansainnut kaltoinkohtelun ja uhri ajattelee olevansa syyllinen tilanteeseen. Väkisin oma minäkuva muuttuu.

Jormalainen muistuttaa, että väkivaltaa on monenlaista. Fyysinen väkivalta oikeuttaa ehkä helpommin lähtemään, mutta henkinen väkivalta ei ole yhtään sen helpompaa. (HäSa)

Päivän lehti

25.10.2020

Fingerpori

comic