Kolumnit Uutiset

Miksi vanha missi sai Suomen sekaisin?

Moni ihmetteli elokuussa, miksi ihmeessä jotakuta kahdeksankymppistä ex-missiä hehkutettiin niin kuin hehkutettiin. Juttua ja kuvia piisasi etenkin iltapäivälehdissä aukeamakaupalla ja monena päivänä.

Ensin odotettiin, että Armi tulee, ja kun hän sitten tuli ja oli, jokainen käänne raportoitiin kaikelle kansalle. Ja haastateltavaksi kelpasi kuka vain, joka oli tämän missin joskus tuntenut tai edes nähnyt.

Keski-ikäistä nuoremmat ihmiset eivät voi käsittää, mikä merkitys Armi Kuuselalla oli aikanaan suomalaisille, ja varsinkin naisille. Itse luulen siitä jotain ymmärtäväni, vaikka olenkin syntynyt aika monta vuotta Kuuselan missiaikojen jälkeen.

Teini-iässä näet ihailin missejä. Ahmin lehtien missijutut moneen kertaan, ja luin myös jutut aikaisemmista suomalaismisseistä. Minulle on siten ollut selvää ainakin 1970-luvulta lähtien, että Armi Kuusela oli 1950-luvulla jotain aivan ainutlaatuista.

Pari vuosikymmentä myöhemmin Suomeen saatiin toinenkin Miss Universum, kun Anne Pohtamo kruunattiin maailmankaikkeuden kauneimmaksi. Hieno juttu sekin, mutta ei Pohtamon merkitys tietenkään noussut niihin sfääreihin kuin Armi Kuuselan, ja hyvä niin.

Hyvä siksi, että Suomi oli muuttunut. Armin missivuonna 1952 sodasta ei ollut vielä kovin pitkä aika, ja suomalaiset olivat kärsineet myös ankarista pulavuosista. Vaalean suomalaisneidon kruunaaminen universumin kauneimmaksi toi varmasti monelle iloa ja lohtua.

Ennen Armia kuuluisia suomalaisia olivat olleet lähinnä vain kilpaa juoksevat miehet.

Joidenkin mielestä Arminkin missikisavoitto liittyi tietyllä tavalla urheiluun – suotiinhan suomalaiselle voitto samana vuonna kuin Helsinki järjesti ensimmäiset sotien jälkeiset kesäolympialaiset.

Vastaavasti jotkut ovat sanoneet, että Pohtamon voitto vuonna 1975 taas liittyi siihen, että ensimmäinen Etyk-kokous järjestettiin Helsingissä samana vuonna presidentti Urho Kekkosen aloitteesta.

Armi Kuuselan legendaarisuuteen on vaikuttanut sekin, että hän jätti köyhän Suomen taakseen jo vuonna 1953. Hän on elänyt yltäkylläistä kotirouvaelämää ensin Filippiineillä ja myöhemmin muun muassa Yhdysvalloissa.

Kukaan ei siis ole voinut törmätä häneen marketissa tai uimahallissa. Hänet nostettiin aikanaan arjen yläpuolelle, ja siellä hän on voinut rauhassa pysytellä ainakin meidän suomalaisten näkökulmasta.

Armista ei ole kai koskaan saatu mitään kielteistä kirjoittamisen aihetta. Häntä on aina katsottu ylöspäin, ja sama jatkuu yhä. Elokuisissa lehtijutuissa kerrottiin, kuinka kaunis ja tyylikäs hän yhä on, kuinka ystävällisesti hän käyttäytyy ja kuinka hyvin hän on säilyttänyt suomen kielen taitonsa. Myös lapsia, lastenlapsia ja aviomiestä kehuttiin.

Tietysti Armi-huumassa on myös aimo annos nostalgiaa. Ihmiset, jotka olivat lapsia tai nuoria 1950-luvulla, saivat hetkeksi palata muistelemaan oman aikansa superjulkkista. Se, että media meni täysin rinnoin tähän mukaan, oli myös ymmärrettävää.

On sitä turhemmistakin julkkiksista juttuja kirjoitettu.