Uutiset

Milloin koskettamisesta tuli epänormaalia?

Miksi koiraa on niin paljon helpompi koskettaa kuin toista ihmistä? Siksi, että koira ei voi syyttää seksuaalisesta häirinnästä.

Pelko, sitä se on. On hyvä, että ahdistelusta puhutaan, sillä silloin uhrien on mahdollista saada apua ja tekijät ehkä saadaan vastuuseen.

Toisaalta, koska asiasta puhutaan paljon, tekee se ihmiset varovaisiksi. Ihmiset puntaroivat jatkuvasti sopivuuden rajoja. Varovaisuus vaikuttaa käytökseen, se tekee ihmisistä pidättyväisiä.

Kaikki tietävät, että kosketus on lapsen kehityksen kannalta oleellista, lähes elintärkeää. Miksi ammattilaisten on kannustettava tänäkin päivänä vanhempia koskettamaan lastaan?

Asia kirkastui hetkeksi, kun silmiin osui Aamulehdessä kesäkuussa julkaistu juttu, jossa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö (THL) Jukka Mäkelä, yksi Kymmenen kysymystä kasvatuksesta -kirjan tekijöistä, toisti tutun kehotuksen: kosketa lasta.

Kehotus niinkään ei avannut asiaa, vaan pikemminkin perustelu. Mäkelän mukaan nimittäin seksuaalisen hyväksikäytön pelko on johtanut vääristyneeseen asenteeseen koskettamista kohtaan.

Hetkellisen kirkastumisen jälkeen iski kuitenkin hämmennys. Mutta ei kai kotonakin? Ovatko ihmiset menettäneet järkensä täydellisesti? Ovatko aikuisilta normaalin rajat kadoksissa? Kuka lasta sitten koskettaa, jos eivät omat vanhemmat?

Tiedotusvälineet uutisoivat taannoin Poliisiammattikorkeakoulun tekemästä selvityksestä, jonka mukaan sadat alakouluikäiset kokevat vuosittain seksuaalista häirintää opettajien taholta.

Määrä tuntuu paljolta ja ikävää, jos tieto pitää paikkansa. Voi tietysti kysyä, miten luotettavana selvitystä voi pitää? Mitä koululaisilta on kysytty ja miten? Miten he tulkitsevat häirinnän?

Joka tapauksessa opettajat ovat varpaillaan. Heidän täytyy osata perustella jokainen hipaisu. Suomalaiset ovat tunnetusti varautuneita, mutta tällä tavallako me haluamme jalostaa jälkipolvia? Eikö mielekkäämpää olisi opettaa, mikä on normaalia ihmisten rinnakkaiseloa?

Ihmisiltä tuntuu kadonneen taito olla toistensa kanssa. Kuin kaikenlainen koskettaminen koettaisiin nykyään jotenkin likaiseksi, väärällä tavalla virittäytyneeksi.

On ymmärrettävää, että koskettamista vältetään, sillä suinkaan kaikki syytökset eivät pidä paikkaansa. Valheilla on helppo tehdä suurta tuhoa; pilata jonkun ura, maine ja elämä. Ja aina on tietysti myös niitä, jotka eivät tahdo yksityiselle reviirilleen muita.

Mutta mitä pahaa on esimerkiksi siinä, että kiittää oppilasta tai työkaveria onnistumisesta taputtamalla tätä käsivarteen?

Pelko aiheuttaa huvittaviakin tilanteita. Kun kahden aikuisen takapuolet vahingossa hipaisevat ohitustilanteessa toisiaan, täytyy asia kuitata mahdollisimman nopeasti, huvittuneesti ja kovaäänisesti tyyliin: sori, ei ollut tarkoitus ahdistella!

susanna.kinnari-kuparinen@hameensanomat.fi