Kolumnit Uutiset

Milloin kuvia on liikaa?

Valokuvien räpsiminen heikentää muistamista. Näin kirjoitti tutkija Virpi Kalakoski äskettäin Helsingin Sanomissa.

Jos tämä pitää paikkansa, olen menetellyt koko aikuisikäni aivan väärin. Olen nimittäin kuvitellut, että valokuvat auttaisivat minua muistamaan. Ja näin ajattelen pitkälti yhä, vaikka yleensä tutkijoiden sanaa uskonkin.

Myönnän kuitenkin, että kuvaaminen vaikuttaa siihen, mitä muistan joistain tilanteesta. Muistaisin siis ainakin osittain eri asioita, jos en olisi kuvannut. 

Kuvaamiseni ei ole kauhean tasokasta. Ottamani kuva on minulle lähinnä muistutus siitä, missä olen milloinkin ollut, keitä muita siellä on ollut ja millaiselta siellä on näyttänyt. Minulla on siis paljon kuvia sukulaisista, ystävistä, rakennuksista ja maisemista.

Erityisen tärkeää kuvaaminen on matkoilla. Miten muuten muistaisin, missä kaikkialla sitä on tullut käydyksi! Ensimmäiset matkakuvani otin 1970-luvun alkupuolella perheemme vesibussiretkellä. Olin saanut käytetyn kameran syntymäpäivälahjaksi, ja filmi oli mustavalkoista kuuskutosta. Silloin kuvaaminen oli siis ihan toista kuin nykyinen digimeininki.

Vieläkin joku usein lohkaisee vitsinä, että älä tuhlaa filmiä. Kuvien ottoa oli aiemmin väkisinkin rajoitettava, kun piti ajatella kalliin filmin riittävyyttä ja myös sitä, kuinka paljon kuvia olisi varaa kehityttää. 

Digikuvaus on puolestaan tuonut runsauden pulan. Moni räpsii kuvia koko ajan ja säilyttää ne kaikki.

Itsellänikin alkaa olla tietokoneen uumenissa ja ulkoisella muistilla kuvia turhan paljon. Lukumäärää en tosin tiedä, enkä edes halua tietää.

Aikomuksenani on ollut pitkään, että aina kun tallentelen kuvia, kävisin niitä kriittisesti läpi ja säilyttäisin vain tärkeimmät ja parhaat. Tämä on kuitenkin jäänyt enimmäkseen aikomukseksi.

Yleensähän on valitettavasti olevinaan kiire, ja lisäksi valintojen tekeminen tuntuu vaikealta. Ja sitä paitsi: mistä tiedän, mitä kuvaa arvostan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä? Nyt turhanaikaiselta vaikuttavassa kuvassa voi olla yksityiskohta, joka muista samaan aikaan otetuista kuvista puuttuu.

Toisaalta: jos kuvia on tuhansia, niiden joukosta on vaikea löytää yhtään mitään.

Tässä on dilemma, jota en osaa ratkaista. Ja kun kuvia on liikaa, eivät ne sitten enää toimi parhaalla mahdollisella tavalla muistinkaan apuna.

Päivän lehti

3.6.2020