Uutiset

Miltä Ahveniston tulevaisuus voisi näyttää?

Ahveniston tulevaisuus on puntarissa tänä vuonna, kun kaupunki ryhtyy pohtimaan, kuinka aluetta voisi kehittää. Hämeen Sanomat kiirehti edelle ja kysyi hämeenlinnalaisilta, mitä Apparalle pitäisi tehdä.

Moottoriradan kaarteissa käy tasainen suihke. Hevosvoimat ovat talveksi vaihtuneet raakaan miesvoimaan, mutta yhtä kaikki – väki liikkuu rinteitä ja mäkiä ylös ja alas.

Markus Blomfelt kaartaa välillä autolle vaihtamaan välineitä jatkaakseen sitten hiihtolenkkiään. Blomfelt on ahkera Ahveniston kävijä samoin kuin hänen perässään pysäköintialueelle liukuva Rauno Arhokin.

– Saisi pysyä tällaisena ulkoliikuntaseutuna, ehkä valaistusta ja reitistöä voisi jollain tavalla laajentaa, Blomfelt miettii.

Ahveniston tulevaisuus askarruttaa nyt kaupungin virkamiehiäkin, jotka ovat keränneet Ahveniston kehittämisen tueksi taustamateriaalia jo toteutuneista selvityksistä ja hankkeista. Materiaalin saa myöhemmin keväällä eteensä kaupunginhallitus, joka puolestaan saa tehtäväkseen nimetä Ahveniston kehittämistä pohtivan työryhmän.

Mutta ovat asioita pohtineet tavalliset Ahveniston polkujen tallaajatkin. Kehittämisehdotukset eivät ehkä ole maata mullistavia, mutta ne ovat syntyneet siellä, missä ihmiset ovat ja tekevät.

– Kun viime kesänä uin Ahvenistonjärveä päästä päähän, tuli mieleen, että siellä voisi olla kesällä matkauintirata. Joku turvallinen alue, kierros, jota voisi uida. Voisiko siinä sitten vaikka olla jokin naru, josta ottaa kiinni, jos iskee kramppi tai väsähtää, pohdiskelee Blomfelt.

Maauimala kuntoon, pientä ehostusta sinne ja tänne, hyppyrimäki joutaa jo hävitä, alue säilyköön ulkoilu- harrastus- ja virkistyskäytössä. Tätä ihmiset tuntuvat kaipaavan, ainakin, kun asiaa heiltä kysyy.

– Olisihan se reteetä, jos allas saataisiin kuntoon. Kausi jatkuisi, jos allas olisi lämmitetty, Blomfelt miettii.

Rinteiden toisella puolella, jäätyneen Ahvenistonjärven rannalla ajatellaan samoin.

– Maauimala pitäisi panna kuntoon, se lisäisi varmasti alueen vetovoimaa, pohtivat talvilomapäiväänsä viettävät Anna Tuovinen ja Suvi Levola.

Kaikkien mielestä alue ei välttämättä edes kaipaa sen kummempaa kosketusta.

– Eikö tämä ole jo aika hyvällä tolalla? Minusta on pääasia, että ihmisillä säilyy kosketus luontoon, Jenni Lehto miettii.

Tenniskeskuksen takana, Paukkulantien varressa seisoo säiliöauto. Markku Heino siellä imee vettä auton sisuksiin kaupungin lumenkaatopaikalle ajettavaksi. Lumenkaatopaikka on niin täynnä, että kasoja täytyy lanata ja jäädyttää, jotta niiden päälle voidaan ajaa seuraava kerros lunta.

Mutta palataanpa takaisin Ahvenistolle, jossa säiliö uhkaa jo täyttyä liikaakin kesken rupattelun. Heinon mielestä uimalan ja hyppyrimäen suhteen olisi jo aika saada jokin ratkaisu aikaan. Muutoin mies ei lämpene esittämään suuria tulevaisuudenvisioita.

– Eikö jonkun paikan voi vain antaa olla niin kuin se on?

– Uimalalle ei tahdo löytyä rahaa millään ja kaupungissa on meneillään isoja hankkeita, esimerkiksi autotalo ja moottoritien kattaminen. Mistä kaikkeen riittää raha?

Apparan montun rannalla seisovasta kodasta nousee savu. Hiihtolomaviikko ja lauhtuneet kelit ovat saaneet ihmiset liikkeelle.

– Luistinrata olisi kiva. Olisi hienoa, kun pääsisi luistelemaan ympäri järven, sanoo kodan suojissa makkaran kypsymistä odotteleva Klaus Olsen ja katselee lumen peittämälle järven selälle.

Puisilla penkeillä istuskeleva porukka intoutuu visioimaan: ympäri vuoden toimivaa kahvilaa kaivataan, samoin toista kotaa. Ahveniston pulkkailuun soveltuvat mäet saavat kehuja ja Assi Ruokomaa kaipailee koirille kesäksi uimapaikkaa sekä uimareille hyppytelineitä järven rantaan.

– Kesää ajatellen olisi hienoa, jos lentopallokentälle saataisiin enemmän hiekkaa. Alusta on aika kova ja siinä teloo helposti jalkansa, heittää Vesa Virtanen.

Suuria eivät ole ulkoilijoiden toiveet. Mutta mitä ihmiset eivät missään nimessä tahtoisi tulevaisuuden Ahvenistolla näkevänsä?

– Ei mitään hotellia tai juottolaa.

– Vain sellainen kahvila, josta saa kaakaota, huutaa joku. (HäSa)

Aulanko on lämmin, Ahvenisto viileä
Hämeen Matkailun toimitusjohtaja Raija Forsman on itse Ahveniston asukas, ja hän pitää aluetta Hämeenlinnan suunnattomana voimavarana.

Forsman pohtii, että alue vaatii uudelleenlanseerauksen hiljaiselonsa jälkeen, sillä nuorille sukupolville Ahvenisto ei käsitteenä aukene. Moottoriurheilun harrastajat toki tuntevat paikan hyvin.

Kaupungin tilaajajohtaja Päivi Saloranta visioi aiemmin tänä vuonna, että Ahvenistosta voisi kehittää Aulangon tapaisen oman brändinsä.

– Ahveniston ulkoilualue liittyy omassa mielessäni vahvasti jäähän, kylmyyteen ja kovuuteen, kun taas Aulanko liittyy enemmän pehmeyteen ja hemmotteluun, Raija Forsman sanoo.

Forsmanin Ahvenisto on vauhdikkaita harrastuksia ja kovaa urheilua, kuten murtomaahiihtoa, moottoriurheilua ja jääkiekkoa.

– Jos Aulanko on warm (lämmin), Ahvenisto on cool (viileä).

Hän sanoo, että ruokaa ja juomaa myyvä kahvila riittäisi tyydyttämään kävijöiden perustarpeita.

– Gourmet-ravintolaa en lähtisi sinne ensimmäisenä rakentamaan, Forsman pohtii.

Hän sanoo, että moottoriurheilun harrastajat ovat uskollinen asiakasryhmä, jota ei kannata väheksyä. Ahvenistoa olisi kuitenkin markkinoitava laajempana alueena kuin pelkkänä moottoriratana.

– On saatava alue myös kaupunkilaisten viikonlopunviettopaikaksi. Me hämeenlinnalaiset olemme hirveän huonoja hyödyntämään omia mahdollisuuksiamme.

Forsman tuumailee, että alueelle on myös luotava lisää tapahtumia, joiden sisältöjä pitää kehittää. Hän näkisi Ahvenistolla mielellään esimerkiksi konsertteja ja muita massoille suunnattuja ulkoilmatapahtumia.

Lajien kirjo säilyköön
Vanajanlinnan toimitusjohtajalla ja pitkään matkailualan kehittämisessä aktiivisesti mukana olleella Pekka Vihmalla on Ahvenistoa kohtaan erittäin lämpimät tunteet. Hänellä on alueelta paljon muistoja vuosien varrelta monenlaisista ulkoiluaktiviteeteista lenkkeilystä partiotoimintaan.

– Paikat eivät Ahvenistolla ole siinä kunnossa kuin ansaitsisivat, ja aluetta pitäisi kunnioittaa aivan toisella tavalla.

Vihma haluaisi Ahveniston olevan tulevaisuudessa moniarvoinen ja -säikeinen paikkana, jossa on tilaa kaikenlaisille harrastuksille.

– Joillekin hiljaisuus on suuri arvo, toisille yhdessä lenkkeily, kolmansille hiihtäminen ja neljänsille autourheilu. En missään nimessä halua sulkea yhtä osa-aluetta pois, vaan pitäisi säilyttää suvaitsevainen näkemys lajien kirjosta, Vihma sanoo.

– Täällä on ollut monenlaisia Ahveniston kehittämishankkeita vuosien varrella. Eikö olisi jo aika tunnustaa isommalla porukalla, että se on tärkeä paikka meille hämeenlinnalaisille? Lupaan nyt näin julkisesti miettiä yhä aktiivisemmin, mitä minä voisin tehdä, jotta alue toimisi paremmin, hän lisää.

Vihma aloittaisi pienillä konkreettisilla toimilla alueen parantamiseksi. Siihen ei välttämättä vaadittaisi suuria määriä rahaa.

– Aluksi voisi laittaa nurkat kuntoon. Tässä kaupungissa on satoja ja taas satoja urheilun harrastajia. Järjestetään kunnon urheiluseurojen talkoot ja siivotaan paikka. Ahvenistosta saisi paljon enemmän iloa, kun panisi kuntoon laiturit, lenkkipolut, ladut, parkkipaikat, ja vihdoin viimein sen maauimalan. Ei se ole kuin tahdon asia, Vihma luettelee. (HäSa)