Uutiset

Miltä kauppiaan ero sinusta tuntuu?

Sinä päivänä, kun haastattelen ihmisiä aiheesta ”miltä pomosi parisuhteen kariutuminen sinusta tuntuu”, minut saa vapaasti kahlita jonnekin maalaamaan posliinia. Tai ampua. Luultavasti kumpikin vaihtoehto tuntuisi helpottavalta.

Kuluneena viikonloppuna muistutettiin oikein hartiavoimin, että Suomen näkyvintä ”journalismia” on iltapäivälehtien keltamusta paiste. Lööppien perusteella voisi kuvitella, että toimittajan pääasiallinen jopi on kytätä puskissa vaanimassa, josko jollakulla julkimolla on särö rakkaudessa. Eli tällainen on maailma, tämä meitä koskettaa ja tämä meidän kaikkien on syytä tietää.

Beslanin panttivangit, lentokonekaappaukset ja pommi-iskut alkavat jäädä vähemmälle huomiolle kuin esimerkiksi millä lie ansioilla julkisuudessa paistattelevan ”kyläkauppiaan” kariutunut avoliitto.

Kenelle jonkun puodinpitäjän kotielämä kuuluu ja ketä se kiinnostaa? Kuninkaallisten taivastelun pikku juorujutuissa vielä ymmärtää, mutta että kauppias. Ja että ihan pettänyt. Ja että se pitää kertoa kaikille kolmena päivänä kuudella aukeamalla.

Kiinnostavimmiksi puheenaiheiksi voisi ainakin otsikoiden koon perusteella kuvitella kaikenkarvaisten karpaasien älyttömät ”testamentit”.

Uusin episodi: liikkeenharjoittaja ilmoittaa nopsasti avovaimolleen, että nyt tuli muuten sitten ero ja kiiruhtaa tämän muodollisuuden hoidettuaan laatimaan nyyhkyn tiedotteen – tiedotteen! – erostaan ja surustaan.

Kauppa se on, joka kannattaa. Yksityisyys on kuin teinin neitsyys: tylsä paha, josta on parasta hankkiutua eroon pikimmin, jotta voisi tuntea elävänsä.

Lööppimedia antaa kaiken tukensa. Jottei kukaan muu ehdi ruotia tätä jokaista suomalaista syvästi koskettavaa asiaa nopeammin ja kyyneleisemmin, tiedote julkaistaan kipin kapin.

Lukijoiden ajattelunlahjoja aliarvioidaan jo raskaasti, kun kauppiaan (puoli vuotta hienosti salassa pysynyttä) syrjähyppyä kääntävät, vääntävät ja kommentoivat pettämisen asiantuntijat, kauppiaan alaiset ja papit.

Miten voi kieltäytyä kierittelemästä ”petetyn tuskassa”, kun tieto kirkuu jokaisessa kaupanikkunassa? Ei mitenkään, ellei pysyttele peiton alla. Ei ihme, että kansalaisia väsyttää.

Kurajournalismin voisi kieltää mielenterveyden vaarantavana uhkana. Se vahvistaa uskoa siihen, ettei kehenkään voi luottaa. Kaikkein viimeksi niihin, joiden naamat ovat vastassa aamiaispöydässä.

Viihtyykö kansa? Kaupan kassajonossa olen lööppien vierellä kuullut kyllästyneitä huokauksia.

Hienoa, jos julkkisten kriisit eivät ole elämän ensisijainen sisältö. Yhtä kaikki näytään olevan matkalla siihen, että kaikki kriisit alkavat maistua kuivalta pullalta. Omatkin.

Mutta mitäs me ihmisten elämästä. Hupia kehiin! Odottelen tässä tosi-tv-ohjelmaa, jossa eronneet parit kisaavat toisiaan vastaan hassunhauskoissa lajeissa – tai mättävät toisiaan turpaan suorassa lähetyksessä.

Päivän lehti

26.5.2020