Uutiset

Minäkin olisin halunnut olla kotiäiti, mutta

Kiitän Anne Tapailaa ja Tarja Sairasta mieltäni lämmittävistä kirjoituksista kotiäitiyden puolesta. Samalla kiitän niitä viranomaisia, jotka päättivät maksaa korvausta lyhennettyä työpäivää tekevälle vanhemmalle.

Vaikka omat lapseni ovat jo aikuisia ja minulla on yksi lapsenlapsi, muistan selkeästi kun minulta kysyttiin: ”Milloin te menette työhön?” – Ja meninhän minä! Lapseni olivat tuolloin alle nelivuotiaita ja asuimme silloisessa Helsingin maalaiskunnassa. Minun täytyi maksaa matkat ja lasten hoito vieraalle ihmiselle, joten palkkani meni niihin.

Muistan, kun 3-vuotias kuopukseni sanoi: ”Äiti, minä en haluaisi mennä hoitoon!” Olisin halunnut olla kotiäiti, mutta minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin työ. Sairastuin fyysisesti ja väsyin henkisesti.

Kannan vieläkin huonoa omaatuntoa, kun jouduin jättämään kouluunlähtijät pärjäilemään keskenään. Ei ollut mummoloita eikä muitakaan sukulaisia auttamassa.

Siitä huolimatta, että minusta tuli kahden pienen lapsen yksinhuoltaja avioeron vuoksi, olisin halunnut olla kotona.

Aluksi tein pitkää työpäivää kotonani kirjoittaen osoitetarroja kirjekuoriin. Tilipäivänä kävin kerran kaupassa. Sitten taas uusi urakointi. Vähitellen siirryin kokopäiväiseksi toimistotyöntekijäksi pitkän matkan päähän kodistani.

Olen saanut selitettyä lapsilleni silloisia pärjäämiskokemuksiani. Nyt olen taas kotiäiti, eläkkeellä, ja odotan lapsiani ja lapsenlastani kylään, meidän yhteiseen kotiimme.

Anja Wallin

Janakkala

Päivän lehti

28.5.2020