Uutiset

Ministeri Stubb väsyi ja kompuroi

Ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin (kok.) esiintymisestä Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa syntyi kohu, joka ei ota laantuakseen.

Tämän voi ymmärtää yksin siksi, että harvoin minkään valtion ministeri syytää suustaan ”vittu mitä paskaa, ei voisi vähempää kiinnostaa”.

Teksti oli rankkaa, minkä Stubb ymmärsi kiitettävän nopeasti. Hän ei kierrellyt ja kaarrellut vaan myönsi virheensä ja pyysi anteeksi. Sanavalinta oli kuitenkin poikkeuksellisen harkitsematonta, joten asia ei tullut loppuun käsitellyksi pahoittelulla.

Stubb on ollut kokoomuksen nouseva kyky – ja on sitä edelleen. Helsinkiläinen poliitikko on vasta 43-vuotias ja näin hänellä on kaiken todennäköisyyden mukaan edessään pitkä ura Suomen ja Euroopan politiikassa.

Julkisuuden henkilöllä ei ole varaa käyttäytyä huonosti. Poliitikon on puhuttava mitä tarkoittaa Jos hän ei näin tee, asiallinenkin asia kääntyy pahimmillaan onnettomaksi ja loputtomaksi selittelyksi.

Tästä Stubb sai sangen kovan opetuksen: hän joutuu muun muassa sietämään puheita, joiden mukaan hänellä on noussut hattuun ja niinpä hän käyttäytyy jo miten haluaa.

Olipa ministerin mielentila ja -tasapaino mikä hyvänsä, hänellä ei ole tästä eteenpäin kuin yksi mahdollisuus: nöyrtyä aidosti myöntämään virheensä ja parantamaan tapansa.

Kohinan keskellä on muistettava, että suomalaiset ovat valmiita antamaan muun muassa juuri poliitikoille anteeksi. Poliitikkokin on vain ihminen virheineen, tärkeää on pyytää anteeksi silloin, kun on kompuroinut.

Stubbin tokaisu osui Pohjoismaiden neuvostoon. Oliko ministeri lopen uupunut ja tästä syystä löyhäpuheinen vai saiko väsymys hänet vain kakaisemaan ulos arvionsa pohjoismaisen yhteistyön pääfoorumista?

Politiikassa ei ole järin paljon tilaa armeliaisuudelle. Kilpailevat voimat ovat ottaneet kaiken mahdollisen irti ulkomaankauppaministerin esiintymisestä. Mitään muuta ei voinut edes odottaa.

Stubb saattoi tehdä tökeröllä tavalla myös palveluksen pohjoismaiselle yhteistyölle – näin siinä tapauksessa, että hänen puheensa punnitaan kysymällä, mikä on Pohjoismaiden neuvoston asema tänään ja mitkä ovat sen tulevaisuuden näkymät.

Yhteistyöllä on edelleen vankat tukijansa. Kovin vakuuttavia perusteita kukaan ei ole kuitenkaan esittänyt neuvoston toiminnan jatkamisesta nykyisessä muodossa.

Onko Pohjoismaiden neuvoston ennen kukoistanut yhteistyö museoitumassa?

Neuvoston puolustamisen sijasta keskustelua on rohkeasti syvennettävä. Vanhaan maailmaan ja sen malleihin ei tässäkään tapauksessa ole mitään aihetta juuttua.

Pohjoismainen yhteistyö ei tarvitse esimerkiksi kokouksia, joissa ennestään väsyneet ministerit väsyvät entisestään.
Pohjoismaiden neuvosto on menettänyt merkitystään – eikä vähiten eurooppalaisen yhteistyön tiivistymisen takia.

Menot