Uutiset

Ministerillä on minuuttiaikataulu

Ulkona on pilkkopimeä ja lastehuoneessa vielä tuhistaan, kun oikeusministeri Johannes Koskinen sulkee kotioven. Reipas kävely Viipurintietä pitkin rautatieasemalle karistaa viimeisetkin unenrippeet ministerin silmistä.

Kello 7.48 Koskinen astuu asemalaiturille. Juna kaartaa jo pohjoisesta. Ajoitus on minuutintarkka – kuten miehen koko päiväohjelma.

Koskinen istahtaa vapaana olevaan ensimmäisen luokan loosiin, jossa hän saa rauhassa lukea päivän lehdet. Hän suosii junaa tasaisen kyydin takia.

– Käytän virka-autoa vain silloin, jos minulla on aamun ensimmäinen tapaaminen jossakin muualla kuin Helsingin keskustassa, Koskinen kertoo.

Tavallisesti hän hyppää 7.35 lähtevään pendolinoon, mutta tänään työpaikalle ei ole kiire. Muutama torstain vakiokokous on peruttu kansanedustajien vaalikiireiden vuoksi.

Tikkurilaan saavuttaessa aamun lehdet on selattu. Ministeri kaivaa salkustaan pinon papereita.

– Työmuotoni on pitkälti lukemista ja esiteltävien asioiden käsittelemistä. Työaikana en ehdi kuitenkaan lukemaan asiakirjoja, joten sitä vajetta paikkaan työmatkoilla ja iltaisin.

Tällä kertaa Koskinen silmäilee läpi pari lehdistötiedotetta. Kuulakärkikynä piirtää pari lausetta uusiksi.

– Olen ottanut tavaksi katsoa tiedotteet läpi. Koska ne menevät usein Suomen tietotoimiston kautta lehtiin lähes sellaisinaan, niiden tulee olla informatiivisia ja helppolukuisia.

Näkee, että Koskinen on tottunut junamatkaaja. Hän keskittyy papereihinsa vielä, kun juna puksuttelee ohi Finlandiatalon. Vasta kun vaunu ei enää liiku, paperit sujahtavat salkkuun ja takki harteille. Ensimmäisen luokan vaunu on unassa ensimmäisenä ja siitä ehtii ulos asemalle ennen suurinta ruuhkaa.

Rautatientorilla huomaa, että on kunnallisvaaliaika. Torille pystytetty videoscreeni lähettää kokoomuksen ehdokkaiden vaalipuheita nonstoppina.

– Aika suurieleistä. Tuollaisen kun pistäisi Hämeenlinnan torille, niin kyllä pitäisivät suuruudenhulluna.

Vastaan tulee karkkeja jakava vaalityöläinen.

– Tässä tulee vastaan nyt sellainen herra, että on ihan pakko antaa esite, nainen hymyilee.

– Väärä kaupunki, Koskinen mutisee hieman hämillään, mutta pistää tarjotun karkin kiltisti suuhunsa.

Viiden minuutin matka Korkeavuorenkadulla sijaitsevaan oikeusministeriöön taittuu rivakasti kävellen. Ministeriössä Koskista odottaa sihteeri Pirkko-Liisa Vähäkoitti, joka kertaa päivän ohjelman.

.249Aamukahvin jälkeen ministerin virka-auto kuljettaa hänet Säätytalolle. Koskinen harppoo portaat ja kättelee Netvalue 2004 -seminaarin järjestäjät.

– Tuhannet kiitokset, herra ministeri, että pääsitte tulemaan. Te olette juuri oikea henkilö puhumaan luottamuksesta tietoverkoissa, tervehtii asiantuntija Helena Roine-Taylor Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksesta.

Ministeri istuu odottamaan vuoroaan. Hän on saanut puheensa pohjan edellisiltana avustajaltaan ja tehnyt siihen joitakin muutoksia.

– Yleensä tuon jokaiseen puheeseeni jonkun henkilökohtaisen viestin tai painotuksen. Kaikkein mieluisinta olisi puhua vapaasti esimerkiksi kalvorungon pohjalta, mutta jos tilaisuudessa on tiukka aikataulu, on varminta turvautua valmiiksi kirjoitettuun puheeseen.

Koskinen huomauttaa, että usein toimittajat kirjoittavat juttunsa ennakolta saadun puhereferaatin pohjalta. Niissä ministerin omat viime hetken lisäykset eivät välttämättä näy.

– Usein tilaisuudesta tehdyssä lehtijutussa saattaakin mennä se kaikkein tärkein viesti ohi.

Aplodien vielä kaikuessa Säätytalon käytävillä Koskinen kiiruhtaa autolleen, joka vie hänet SDP:n puoluetoimistoon. Demareiden kansanedustajista ja eurparlamentaarikoista koostuva eurooppavisiotyöryhmä on aloittanut kokouksensa kymmeneltä. Puoluetoveri Ulpu Iivari kertaa puoli tuntia myöhässä saapuneelle ministerille Riitta Myllerin tämänkertaisen alustuksen pääpiirteet.

.249Tuntia myöhemmin ministeri puhuu puoluetoimiston eteisessä kännykkäänsä. – Onko tämä siis käynyt jo potilasvahinkolautakunnassa? hän kysyy kansalaiselta, joka on soittanut ministerille hädässään.

Koskinen on halunnut pitää puhelinnumeronsa julkisena, mikä tietää kansalaisten suoria yhteydenottoja.

– Tähän mennessä en ole joutunut katumaan päätöstäni. Häirikkösoittoja tulee onneksi harvoin.

Ministeri syö harvoin yksin. Tänään hän lounastaa Erkki Tuomiojan ja erityisavustajien seurassa Kauppatorin kulmassa sijaitsevassa Fishmarketissa.

Ruoka ei näytä olevan tapaamisen pääasia, sillä kaikki kaivavat paperinsa esiin jo ennen kuin tarjoilija on saanut ylös seurueen ruokajuomatilaukset. Kuhan nauttimisen lomassa keskustellaan Suomen ehdokkaiden nimeämisestä kansainvälisiin tuomioistuimiin.

Kello yhdeltä valtioneuvoston sali täyttyy puolilleen. Hyväntuuliset ministerit ihmettelevät Hämeen Sanomien kuvaajaa, joka nappaa pari ruutua Koskisesta.

– Nyt on Johannes valittu johonkin, kun sitä noin paljon kuvataan. Tuliko sinusta Hämeen Sanomien päätoimittaja? veistelee Liisa Hyssälä.

Kokous on tänään hyvin lyhyt, sillä siellä nuijitaan pöytään vain muutama etukäteen esitelty ja sovittu asia.

Puoli kahdelta Koskinen on jo takaisin työhuoneellaan. Iltapäivällä hän tapaa syyttäjälaitoksen asioissa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen. Kriminaalihuoltolaitoksen ylijohtaja Maija Kukkosen kanssa hän keskustelee sopimushoidon alueellisen kokeilun valmistelusta.

Neljältä iltapäivällä eduskunnan käytävillä on ruuhkaa. Puolen tunnin päästä alkava kyselytunti on tuonut taloon joukon vierailijoita, jotka parveilevat käytävillä uteliaina.

Koskinen saapuu eduskuntaan takaovesta. Hän on hieman myöhässä sovitusta tapaamisesta eduskunta-avustajansa Hanna Välimaan kanssa.

– Tämä Kosken poikien tapaus herätti vähän kyselyjä, Koskinen kuittaa kiireensä.

Työpöydällä odottaa paketti. Välimaa sanoo Koskisen voittaneen arpajaisissa.

– Mitäs täällä on? Hillakastiketta! Koskinen ilahtuu.

Ministeri sujauttaa yllätyslahjan salkkuunsa ja lähtee kohti eduskunnan istuntosalia. Samalla kun useimpien työpäivä päättyy, hänen julkinen työnsä vasta alkaa.

RIIKKA HAPPONEN

Päivän lehti

31.3.2020