Uutiset

Ministerimalli ei innosta kaikkia

Valtuustoryhmien puheenjohtajat suhtautuvat mahdollisiin uusiin luottamusorganisaatiomalleihin varauksellisesti.

Vain kokoomuksen ja perussuomalaisten ryhmyrit lämpenevät samantien kaupunginhallituksen puheenjohtajan Tapio Vekan (kok.) tällä viikolla Hämeen Sanomissa esittelemille valiokunta- ja ministerimalleille. Muut ovat epäileväisellä kannalla.

SDP:n ryhmyri Johannes Koskinen kertoo puolueensa perinteisesti kannattavan mahdollisimman avaraa kuntademokratian pohjaa, jossa valtaa ei keskitetä samoille henkilöille. Hän huomauttaa, että ministerimallissa asioista tulisi herkästi arvovaltakysymyksiä.

-Nytkään kaupunginhallituksen ehdotuksia – vaikka ne olisivat vähän heikosti harkittuja – ei juuri koskaan muuteta valtuustossa. Herkästi kävisi myös niin, ettei lautakuntienkaan ehdotuksia voisi muuttaa, kun niiden puheenjohtajat olisivat vahtaamassa hallituksessa, Koskinen pohtii.

Valiokuntamalli keskittäisi päätöksenteon henkilöpiiriä vieläkin enemmän.

-Ei kaikkea pidä keskittää reilun 50 ihmisen joukolle, joka on vaaleissa valtuustoon valittu, Koskinen sanoo.


Keskustelukerhoja ja kumileimasimia

Kokoomuksen ryhmänjohtaja Sari Rautio on päinvastaista mieltä. Hän kaipaa vahvempia luottamushenkilöitä ja lisää poliittista ohjausta, etteivät virkamiehet ohjaisi kaikkea.

-Valiokuntamalli sopii varsinkin tilaaja-tuottajamalliin, jossa lautakunta määrittelee poliittisen tahdon ja esimerkiksi strategisen ohjauksen. Kyllä meillä on tosi ongelmallista, että lautakunnissa on jäseniä, jotka katsovat asioita vain yhdestä vinkkelistä, Rautio sanoo

Hän näkisi mielellään käytössä ministeri- ja valiokuntamallien yhdistelmän, jossa valtuutetuista koostuvien lautakuntien puheenjohtajat istuisivat kaupunginhallituksen pöydän ympärillä. Samalla lautakuntien kokoa pienennettäisiin.

-Tiiviimmät lautakunnat eivät olisi keskustelukerhoja, vaan pystyisivät oikeasti strategiseen työskentelyyn. Niiden rinnalle tarvitaan erilaisia foorumeita, joilla on ihan selkeä asema vuosikellossa ja päätöksentekojärjestelmässä.

Myös Antero Niemelä (ps.) pitää esillä olleita malleja toteuttamiskelpoisina.

-Kun valtuutetut joutuvat enemmän paneutumaan asioihin lautakuntien ja hallituksen kautta, ehkä näin vähenisi myös se kumileimasimen ajatus,

Hän huomauttaa saaneensa itse kaupunginhallituksen jäsenenä paljon enemmän tietoa asioista kuin tavallisena valtuutettuna.

-Vaikka sanotaan, että tieto tuo tuskaa, niin monta turhaa ajatusta jää pois, kun on kaikki taustat selvillä. Lisää vain näitä foorumeja, joissa asioita esitellään, Niemelä kehottaa.


Pelottavat virkamiehet

Keskustan valtuustoryhmän puheenjohtaja Hannu Kärpänen ei asetu suoralta kädeltä kummankaan mallin kannattajaksi. Kaikkein ensimmäiseksi hän kaipaa kunnollisia perusteluja sille, miksi muutosta ylipäätään halutaan.

-Hämeenlinnassa on nyt menossa 1970-luvun poliittinen tasakattomalli. Eli vanha hyvä harjakatto täytyy väkisin vaihtaa tasakatoksi, vaikka nyt jo tiedetään, ettei se välttämättä toimi. Kehitys menee viisaasti, kun se tapahtuu hiljaa. Kun äkkiä muutetaan kaikki, tapahtuu tsunameja, Kärpänen pohtii.

Hän pitää valiokunta- ja ministerimallin rinnalla yhtä mahdollisena nykymallin jalostamista.

-Jo pelkästään sekin auttaisi, että lautakuntien jäsenille annetaan koulutusta, jotta he uskaltavat sanoa virkamiehille muutakin kuin päivää, Kärpänen sanoo.

Myös vihreät ovat vielä odottavalla kannalla. Ryhmänjohtaja Päivi Siepin mukaan kummassakin mallissa on puolensa, mutta myös heikkouksia.

-Pienessä ryhmässä valiokuntamalli tarkoittaisi yhä enemmän töitä niille harvoille, jotka on valittu valtuustoon. Mutta asioiden hoitamisen kannalta olisi tietenkin hyvä, että ainakin enemmistö lautakuntien jäsenistä olsii valtuutettuja, jotta he tietävät, mihin kokonaisuuteen asiat liittyvät, Sieppi pohtii.


Valtaa myös pienille puolueille

Osa ryhmyreistä on huolissaan vallan keskittymisestä suurille puolueille. Ritva Oinonen (vas.) haluaa vahvistaa valtuuston roolia, mutta ei ole toistaiseksi vakuuttunut valiokunta- ja ministerimallin toimivuudesta.

-Valiokuntamalli voisi olla todella työläs toteutettava pienille puolueille, vaikka luottamuspaikkoja olisikin nykyistä vähemmän. Pelkään, että sillä taas keskitettäisiin valtaa isoille puolueille, Oinonen sanoo.

Ministerimallin hän puolestaan epäilee sitovan lautakuntien käsiä avoimelta keskustelulta.

-Olen nähnyt hyvänä, ettei lautakuntien keskustelua kauheasti raamitettaisi, Oinonen sanoo.

Teija Arvidsson (kd.) on samoilla linjoilla valiokuntamallin suhteen. Toisaalta hän löytää ministerimallista jotain hyvääkin.

-Se voisi jakaa valtaa vähän useammalle puolueelle, kun lautakuntien puheenjohtajat olisivat muistakin puolueista kuin kahdesta suurimmasta, Arvidsson kiittelee.

Hän ei kuitenkaan ole ainakaan suoralta kädeltä kannattamassa kumpaakaan mallia.

-Kehittämisen varaa on, mutta olemassa on varmasti muitakin malleja. Odotan, että löydämme vielä luovempia, uusia malleja, joista sitten kehitetään meille sopivin ratkaisu, Arvidsson toteaa. (HäSa)