Sisäilmaongelmat, talous, muuttuva palveluverkosto ja kaavoitustarpeet pakottavat kuntia purkamaan kouluja ja muuta rakennuskantaansa.
Purkumateriaalien kierrätys materiaalina säästäisi luonnonvaroja ja vähentäisi ilmastopäästöjä, mutta aina sitä ei oteta hankintapäätöksissä huomioon.
Ympäristöministeriö onkin ohjeistamassa asiassa kuntia ja muita julkisia toimijoita. Niiden halutaan ottavan kiertotalous mahdollisimman kattavasti huomioon purkuja koskevissa hankinnoissa ja kilpailutuksissa.
Kuntien linjauksilla iso merkitys
Julkisessa keskustelussa keskitytään usein rakennusten käytön aikaiseen energiankulutukseen. Rakennusmateriaaleilla on kuitenkin erittäin suuri merkitys kiinteistöjen koko elinkaaren päästöihin.
EU:n jätedirektiivin ja sitä mukailevan jätelain mukaan materiaalihyödyntämisen tavoite on rakennusten purkamisessa 70 prosenttia jo lähivuosina.
Kunnilla on omistuksessaan paljon kiinteistöjä, ja julkisia hankintoja on pidetty muutoksen moottoreina.
Jos rakennuksen purkamiseen päädytään, tulee purettava materiaali niin sanotun jätehierakian mukaan käyttää ensisijaisesti uudelleen sellaisenaan tai raaka-aineena.
Käytännön tasolla tämän vaatiminen urakoitsijoilta riippuu kuitenkin pitkälti kunnasta itsestään.
Suosituksia, oppaita ja lakimuutos
Ministeriö lähtee liikkeelle vapaaehtoisista suosituksista.
Ensimmäinen vaihe on juuri lausunnoille lähtenyt opas, jossa käsitellään kiertotalouden huomioimista purkujen kilpailutuksissa ja hankintasopimuksissa.
– Lisäksi tulemme tänä syksynä julkaisemaan oppaat purkutöiden suorittamiseen kiertotalouden kannalta optimaalisesti sekä esittelemään Suomessa kokonaan uuden käytännön rakennusten purkukartoituksiin, kertoo erityisasiantuntija Matti Kuittinen ympäristöministeriöstä.
– Näissä kartoituksissa tunnistetaan uudelleenkäyttävät rakennusosat sekä eri materiaalien kierrätyspotentiaali, jotta purkutyöt voidaan suunnitella kiertotalouden kannalta parhain päin.
Lisäksi ministeriö on käynnistänyt rakennusalan kanssa neuvotteluja niin sanotuista green deal -sopimuksista. Niillä yritetään sitouttaa yritykset parantamaan sekä purkujätteen kierrätysastetta vapaaehtoisesti, ilman lainsäädäntöä.
– Osana maankäyttö- ja rakennuslain meneillään olevaa kokonaisuudistusta tarkastelemme toki lainsäädännön tarpeita.
Lännen Median alueella isoja eroja
Miten kierrätys kunnissa toimii tai eikö toimi, siitä ei ole tarkkaa tietoa, sillä jätetilastoissa julkisia toimijoita ei ole eroteltu yksityisistä.
Kuntien välillä on joka tapauksessa suuria eroja siinä, miten ne ottavat ympäristönäkökulmat huomioon purkuhankkeissa.
Joissakin kunnissa lakia tarkempia kierrätysvelvoitteita ole hankintakriteereissä vielä lainkaan, ja lain noudattamistakin seurataan vaihtelevasti. Asiaan vaikuttavat esimerkiksi kuntien omat ilmastotavoitteet sekä erityiset kiertotaloushankkeet.
Kyselimme tilannetta Lännen Median osakaslehtien ”pääkaupungeista”.
Raumalla puretaan eniten
Hinku-kuntiin (kohti hiilineutraalia kuntaa -hanke) kuuluvan Rauman purkutahti tuntuu tällä hetkellä olla vertailukuntiemme kiivain, ja kohteet ovat pääasiassa kouluja ja päiväkoteja.
Taustalla on talousohjelma, joka vaikuttaa muun muassa kouluverkkoon. Myös sisäilmaongelmia riittää.
Viime viikolla päätettiin kahdeksan rakennuksen purkamisesta.
– Lähiaikoina purkupäätöksiä tehtäneen vielä noin kymmenestä muusta rakennuksesta, arvioi kiinteistöjen isännöitsijä Lauri Sillanpää.
Hankintapäätöksissä ei ole erityisesti kiertotalouden tehostamiseen keskittyviä kriteerejä. Lähtökohtana on laki, ja kierrätysmahdollisuudet yritetään tehdä mahdollisimman hyviksi.
Esimerkiksi betoni- ja tiilijätettä ei Sillanpään mukaan päädy lainkaan kaatopaikalle.
– Lisäksi purkaminen suoritetaan lajittelevana purkuna ja purkujäte käsitellään lakien ja asetusten mukaisesti. Menettelytavat pyritään määrittelemään purkujen urakkasopimuksissa
Niin ikään Hinku-kuntiin kuuluvassa Porissa on meneillään kiertotaloutta edistävä Circwaste-hanke, jonka yhtenä osana on elinkaariajattelun ulottaminen rakennuskannan hallintaan.
Tämä näkyy kilpailutuksen kriteereissä sekä kaupungin omassa toiminnassa ennen purkua.
– Esimerkiksi purkukohteissa olevia lämmönjakopumppuja ja muita käyttökelpoisia laitteita pyritään ottamaan omaan käyttöön, kertoo tilayksikön päällikkö Mikko Viitala.
Turulla kova tavoite
Jo vuonna 2029 hiilineutraaliksi pyrkivässä Turussa puretaan lähivuosina useita tuhansia rakennusneliöitä. Kohteina on pääasiassa asuin- ja liikerakentamisen tieltä purettavia teollisuusrakennuksia sekä mahdollisesti sisäilmaongelmaisia päiväkoteja.
Kiertotalous on hankintakriteereissä vahvasti esillä jo tarjouspyynnössä, jossa urakoitsijan on esitettävä suunnitelma jätteiden sijoituspaikoista. Purkamisen jälkeen jätejakeiden kohtalosta on toimitettava täsmällinen raportti.
Tilapalvelukeskuksen rakennusmestari Pirkko Kunnari sanoo, että myös raha ohjaa urakoitsijoita.
– Kierrättäminen on halvinta jätesijoitusta. Urakoitsijat eivät vie kaatopaikalle kuin ihan välttämättömän jätteen, koska se on kalleinta jätettä.
Turun erikoisuus on rakennuksista löytyvien haitta-ainepitoisten ja muiden vaarallisten jätteiden käsittely, jonka urakoitsija saa laskuttaa erikseen kaupungilta.
– Urakoitsijalle ei tule houkutusta laittaa sitä normaalijätteen sekaan, Kunnari perustelee.
Myös Vaasassa urakoitsijan on esitettävä purkujätteiden hyötykäyttösuunnitelma ennen töiden aloittamista. Toimitilapäällikkö Pekka Lahden mukaan asiaa myös seurataan hankkeen aikana.
Hänkin sanoo urakoitsijoiden kierrättävän tehokkaasti jo taloussyistä.
– Esimerkiksi lajittelun tuoma säästö yhdellä työmaalla voitiin laskea kymmenissä tuhansissa verrattuna siihen, että kaikki olisi mennyt sekalavoille. Tämän tavallaan ajaa urakoitsijan itseohjautuvuuteen.
Vaasassa on havaittu yksittäisten yritysten kehittävän myös itse purkujätteen helpompaa hyödyntämistä.
Oulu pyrkii lisäämään kiertotaloutta
Kajaanissa kaupungin tavoitteena on vähentää rakennusomaisuutta, ja purkuun päätyy huonokuntoisia, vajaakäytöllä olevia kohteita, joita ei saada myytyä.
– Tämän perusteella olisi tulossa purkuun seuraavan kolmen vuoden aikana kolmesta neljään rakennusta. Kohteina ovat muun muassa entinen terveysasema-, koulu- ja päiväkotirakennus, kertoo toimitilapäällikkö Markku Haverinen.
Kaupungilla ei ole purkuhankinnoissa kierrätysastetta koskevia kriteerejä. Sekä kaupunkia että urakoitsijaa ohjaa Haverisen mukaan käytännössä raha, sillä tavoitteena on mahdollisimman edullinen purku.
– Tämä tarkoittaa erityisesti jätteen järkevää lajittelua, erottelua ja hyödyntämistä ja kaatopaikalle menevän kalliin sekajätteen minimointia.
Rovaniemellä purkukohteita tulee erityisesti palveluverkon muutosten vuoksi. Siksi purkukohteet ovat yleensä kouluja ja päiväkoteja, joskus myös asuinrakennuksia.
Erityisiä kiertotaloutta tehostavia hankintaohjeistuksia ei ole.
– Noudatamme voimassa olevaa lainsäädäntöä, sanoo kaupungin tilaliikelaitoksen johtaja Pekka Latvala.
Hän sanoo, että purku-urakoitsijoilla on pitkä kokemus purkumateriaalien hyötykäytöstä, ja kaupunki myös valvoo tätä urakan aikana.
Oulussakaan ei hankintoihin ole lisätty erityisiä kiertotalousvelvoitteita, mutta suunta on sitä kohti. Kaupungin tavoittelee hiilineutraalia tilannetta vuonna 2040.
– Se vaatii rakentamisen ohjeistusten ja sääntöjen tiukentamista, energia- ja resurssitehokasta maankäytön suunnittelua sekä ihmisten valistamista kiertotalousasioissa, pohtii tekninen isännöitsijä Jari Poutiainen.
Jatkossa Oulussa keskitytään erityisesti betonin ja tiilen käyttöön maanrakennuksessa.
Hinta ei aina ohjaa riittävästi
Kaikissa tapauksissa esimerkiksi jätemaksut eivät riitä ohjauskeinoksi, sillä halvin vaihtoehto ei aina ole kiertotalouden kannalta paras. Ministeriön ohjeistuksella tavoitellaan nimenomaan purkumateriaalien käyttöä materiaalina.
Hiilivaraston säilyttämiseksi esimerkiksi puu pitäisi saada muualle kuin polttoon, johon se nykyisin päätyy lähes aina. Tavoitteiden kannalta parempi olisi käyttö sellaisenaan tai esimerkiksi komposiittimateriaalien tuotannossa. Tämä on yksi pullonkaula, sillä purkupuu on laadultaan kirjavaa ja käyttöä on vielä hyvin rajoitetusti.
Kierrätyskelpoisista materiaaleista hankalimmaksi mainitaan monessa kunnassa betoni, jota yhdessä tiilijätteen kanssa myös syntyy purkukohteissa eniten.
Parasta olisi saada se käyttöön heti purkupaikalla esimerkiksi uudisrakentamiseen, jolloin säästetään louhittua kiveä tai soraa.
Jos tämä ei onnistu, on urakoitsijoiden usein vaikeaa löytää betonille sijoituspaikkoja. Se johtuu muun muassa murskatun betonin säilyttämiseen ja muuhun kuin maantäyttöön vaadittavista luvista. Byrokratia saattaa kuitenkin helpottua ensi vuonna, kun lainsäädäntöä uudistetaan.
Turussa kaupunki on ratkonut pulmaa etsimällä purkubetonille sijoituspaikkoja omista rakennuskohteistaan.
– Kaupungin infrapuolen aktiivisuus asiassa on hyvä ja on toiminut meillä hyvin, Kunnari kehuu.
Sisäilmaongelmat hankaloittavat uusiokäyttöä
Yksi ongelmallisimmista jakeista on lasi- ja kivivilla, joille ei toistaiseksi ole kunnolla toimivaa hyötykäyttöä.
Oulussa kaupunki on mukana Oulun yliopiston hankkeessa, jossa tutkitaan purkurakennusten mineraalivillan hyötykäyttöä betonimaisen geopolymeerin valmistuksessa.
Kaupunki pyrkii myös myymään rakennusten irtaimistoa ennen purkua.
– Mahdollisuus olisi jopa myydä ikkunoita, ovia, taloteknisiä laitteita, betonielementtejä ja niin edelleen..Toistaiseksi tähän ei olla lähdetty resurssien puuttumisen vuoksi, Poutiainen sanoo.
Porin Mikko Viitala huomauttaa, että materiaalien uusiokäyttö vaikeutuu huomattavasti, jos purkukohteessa on ollut sisäilmaongelmia.
Homekouluja ja muita sisäilmaongelmaisia rakennuksia puretaan käytännössä kaikissa kyselymme kunnissa. Ne ovat usein vähintään osasyy silloinkin, kun varsinaiseksi purkuperusteeksi todetaan rakennuksen käyttöiän loppuminen.
”Kiertotalous saatava toimimaan rakentamisessa”
Suomen ympäristökeskuksen mukaan rakennusala on eniten kotimaisia luonnonvaroja käyttävä toimiala. Tonnimäärissä se ylittää jopa kemiallisen metsäteollisuuden.
Vuonna 2016 rakennusten purkamisesta syntyvän jätteen määräksi arvioitiin noin 700 000 tonnia vuodessa.
– Kiertotalous on saatava toimimaan myös rakentamisessa, tai ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1.5 asteeseen muuttuu lähes mahdottomaksi tehtäväksi, totesi ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) vastikään New Yorkissa pidetyssä vihreän rakentamisen kongressissa.
Suomi oli allekirjoittamassa vetoomusta, jolla tavoitellaan rakennusmateriaalien ja rakentamisen aiheuttamien päästöjen vähentämiseen 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.
Tampere, Hämeenlinna, Seinäjoki ja Kokkola eivät vastanneet kyselyyn.
