Uutiset

Ministerit ja koulutus

Martti Salovaara analysoi varsin osuvasti ministeriemme koulutuksellista taustaa 17.11. Hämeen Sanomien mielipidepalstalla. Kyseistä asiaa on toki kummasteltu eri yhteyksissä aiemminkin. Käytännössä nimittäin kuka tahansa voi Suomessa hoidella, minkä tahansa ministerin tehtäviä.

Ainoa pätevyysvaatimus tehtävään on niin sanottu poliittinen pätevyys. Itse substanssista ei tarvitse olla mitään todellista tietoa.

Joitakin ministeriöitä johtaa tälläkin hetkellä henkilöitä, joilla ei ole edes minkään alan loppututkintoa! Asia on tarkistettavissa internetistä.

Vertailun vuoksi todettakoon, että yleinen koulutustaso Suomessa on sellainen, että noin 50 %:lla naisista ja 30 %:lla miehistä on korkeakoulututkinto.

Opetusministeriö on, kuten Salovaarakin toteaa, todellinen esimerkki asiasta. Sinne on aika usein ministereiksi ”uskaltautunut” henkilöitä, joiden koulutuksellinen tausta on tehtäviin nähden ollut, luvalla sanoen, varsin vaatimaton. Tehtäviinhän kuuluu muun muassa yliopistoja koskevien asioiden käsittely.

Akavan puheenjohtaja Risto Piekka sattui sivuamaan samana päivänä kyseistä koulutusaihetta. Hänen mukaansa koulutuspolitiikka on muotoutunut sellaiseksi, että opintojen tarve ja laatu eivät ole oikein hallinnassa.

Kun yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitus on vielä riittämätön ja rakentuu opiskelijamääriin ja valmistuneiden lukumääriin, on syntynyt epäterve ilmiö.

Korkeakoulut tuottavat tällä hetkellä lisääntyviä määriä loppututkinnon suorittaneita, joille ei ole tarjolla koulutustaan vastaavaa työtä.

Rakennussektorilla esimerkiksi on huutava pula muun muassa rakennusmestareista ja muista käytännön osaajista, joita ei kouluteta lainkaan. Lehdissä kirjoitellaan kuitenkin samanaikaisesti hallien kattojen romahduksista ja hometaloista!

Koulutuspolitiikka vaatii selvästi uutta kokonaistarkastelua ja korjaustoimenpiteitä. Yksi opetusministeri ei tilannetta varmaankaan yksin pysty selvittämään. Se on selvää.

Riittävän koulutuksellisen taustan omaava henkilö kuitenkin tietää, mistä puhutaan ja mihin suuntaa tässä tilanteessa tulisi lähteä etenemään. Lisäksi tällaisella ministerillä olisi auktoriteettia ja kansalaisten arvostusta, joita molempia vaaditaan kyseisen tehtävän menetyksellisessä hoitamisessa.

Pekka Rahkila

Hämeenlinna