Uutiset

Minkistä mahdollisuus maaseudulle

Köyhyys saattaa loitota lopullisesti Hämeen maaseudulta, jos ajatukset sadan minkkitarhan perustamisesta käyvät toteen. Turkisalalla on nyt poikkeuksellisen rohkaisevat markkinanäkymät. Niiden myötä elinkeino on avautumassa muillekin kuin Österbottenin rantaruotsalaisille, RKP:n bondesiiven kannattajille.

Maaseudulle on viime vuosina tarjottu toinen toistaan kummallisempia tuotannonaloja. Verbaalisesti erityislahjakkaat konsulentit ovat yllyttäneet tarhamaan strutseja, chinchilloja, nutrioita eli rämemajavia tai viljelemään ruokohelpeä tai kitupellavaa. Näistä vaihtoehdoista minkki on ylivertaisesti varmin ja koetelluin vaihtoehto.

Suomessa on tuhat tarhaa, mutta ne eivät alkuunkaan riitä tyydyttämään kasvavaa kysyntää. Venäjän vaurastuneen keskiluokan ohella myös kiinalaiset tykkäävät turkiksista. Heitä kettutyttöjen maailmantuska ei hetkauta yhtään.

Turkistuottajat yllyttävät hämäläisiä asuttamaan minkeillä tyhjät navettansa, sikalansa ja kanalansa. Niitä riittää maaseudulla, ikään kuin yhden maatalouspolitiikan aikakauden muistomerkkeinä. Hämeessä taidetaan edelleen kotieläinten hoitotyö ja pienellä täsmäkoulutuksella opitaan myös minkkien hallikasvatus.

Turkistalous tuottaa vuosittain satoja miljoonia euroja rahaa ja työllistää kymmeniä tuhansia suomalaisia suoraan ja välillisesti. Turkistarhat eivät muun maatalouden tapaan saa tukea EU:n tai kansallisista budjeteista.

Laadukkaat nahat kasvatetaan toisarvoisella ravinnolla, suorastaan jätteellä. Minkinnahkana rehukala ja teurasjäte hyödyttävät kansantaloutta tuntuvasti enemmän kuin koiranruokana saati biojätteenä.

Aina löytyy tietysti turkistarhojen kiivaita vastustajia. Heidän mielestään on sopimatonta ja rumaa kiskoa rahaa sananmukaisesti toisen selkänahasta, mutta niinhän menetellään joka päivä jokaisella työpaikalla. Nyljettävä minkki on sentään kuollut.

Hallikasvatusta puoltaa sekin, että niissä minkit ovat varjotaloja paremmin suojassa tarhaterroristeilta. Kasvattamot voidaan pitää lukittuina ja ne sijaitsevat yleensä maatilan pihapiirissä terhakan vahtikoiran reviirillä.

Turkistalous on laillinen ja tarkoin valvottu elinkeino Suomessa, kansainvälisesti olemme todellinen alan suurvalta. Ellei kettuja, minkkejä ja supeja kasvateta meillä, tarhaus siirtyy maihin, joissa eläinten eettinen kohtelu ei ole kovin korkeassa kurssissa.

Maailmanlaajuisen kysynnän takaa naisväen turhamaisuus, kyltymätön viehtymys timantteihin ja turkiksiin. Näin käy myös kehittyvissä talouksissa, Venäjällä ja Kiinassa, joissa kuluttamisen nälkä on erityisen kova. Ilman turkkiakin tulisi toki toimeen, mutta minkäpä ihminen luonnolleen mahtaa.

Minkkiturkki tasoittaa kummasti tietä naisen mielisuosioon ja sillä mies saa monta mokaansa anteeksi. Mikäli niitä jostakin kumman syystä ei ole anteeksi annettavaksi asti kertynyt, hieno ja kiiltävä turkki ainakin pidentää kummasti yhteiselon liekanarua, joka on erityisen arvokas monissa elämän kurveissa.

Päivän lehti

25.5.2020