fbpx
Uutiset

Minne katosi rautateiden tuoksu?

Rautatieharrastaja ei kiroa junien myöhästelyä, epämukavia penkkejä tai ärsyttäviä vierustovereita.

– Rautatieharrastajalle junan ei tarvitse olla nopein ja mukavin, vaan hän menee kaikista vanhimpaan vaunuun. Harrastajalle jokainen matka on elämys, Otto Vesterinen selittää.

Tamperelainen Vesterinen lukeutuu aktiivisiin rautatieharrastajiin noin parinsadan muun suomalaisen lisäksi. Hän ei kuitenkaan kuulu junabongareihin, jotka kyttäävät puskissa ohikulkevia junia ja räpsivät niistä kuvia eikä niihin, jotka harrastavat sähkötolppien, opastinten tai muiden turvalaitteiden bongausta.

Sen sijaan rautatieharrastaja haluaa matkustaa kaikki Suomen rataosuudet ja innostuu aikataulujen selaamisesta. Vesterinen pystyy luettelemaan lonkalta kaikki asemat miltä tahansa ratapätkältä.

– En ole opetellut aikatauluja ulkoa, vaan ne tarttuvat mieleen lueskellessa. Se on aivojumppaa. Hannu Taanilakin sanoi, että jokaisen ihmisen pitäisi opetella filosofiaa tai edes rataverkkojen systematiikkaa.

Sihteeri sekoilee kuulutuksissa

Ensimmäisen junamatkansa 26-vuotias mies teki parikuukautisena matkatessaan vanhempiensa kanssa Jämsästä Humppilaan. Rautateiltä tarttuivat myös ensimmäiset ruotsinkieliset sanat: Dörren öppnas genom att trycka på knappen.

Tähän mennessä Vesterinen on matkustanut kaikki Suomen henkilöliikenteen junareitit ja lisäksi toistakymmentä sellaista reittiä, joille ei normaalisti matkustajilla olisi asiaa. VR:n lomapassilla mies on ehtinyt Lappiin ja takaisin puolessatoista päivässä.

– Se on helppoa, kun ensin menee yöjunalla Kemijärvelle ja seuraavana päivänä tulee toisella yöjunalla takaisin. En tietenkään ota makuuvaunua, koska se on kallista. Sitä paitsi kesällä on mukava katsella yötöntä yötä.

Vesterinen on leimauttanut lippunsa ainakin tuhannella konduktöörillä. Hän on sivusta seurannut, kuinka juna pysähtyi aikataulusta poiketen Vaajakoskelle, jotta eräs asemansa ohi nukkunut laitapuolenkulkija pääsisi turvallisesti kotiinsa.

Lupsakkaalla konduktöörillä oli sana hallussa silloin, kun juna kuulutettiin väärälle asemalle.

– Konduktööri heitti, että mitäs se sihteeri siellä sekoilee.

Onpa konduktööri myös kerran lauleskellut mikrofoniin Meksikon pikajuna -kappaleesta kohtaa Missä lienee pysähdyksen syy.

Vesterinen kiittelee sitä, että palveluammateissa on vielä persoonallisuuksia. Etteivät kaikki ole niin virallisia ja hiottuja.

Suosikkeja Turenki ja Parola

Rautatieharrastaja kaipaa rautatien tuoksua. Vesterinen harmittelee, kuinka rautateiden fyysinen ympäristö on yhdenmukaistunut ja sterilisoitunut. Lipunmyyntiä ei enää löydy monilta isoiltakaan asemilta.

– Ennen oli niin erilaista. Tilalle ovat tulleet sähköisyys, betonipölkyt ja sepelit.

Kanta-Hämeessä on vielä jotakin rautatien tuoksusta jäljellä. Maakunnan rautatieasemista Vesterinen mainitsee suosikeikseen Turengin ja Parolan asemat.

– Tietysti Turenki on siinä mielessä Parolaa mielenkiintoisempi, että se on yksi Suomen alkuperäisistä rautatieasemista. Turengin asema rakennettiin vuonna 1862.

Vesterisen kallein aarre löytyi vuosia sitten roskiksesta Keuruun rautatieasemalta. Hän huomasi Suomen kulkuneuvot -aikataulukirjan vuodelta 1970 lojuvan roskiksen päällä ja nappasi sen mukaansa.

– Pari päivää kuivattelin kirjaa kotona, kun se ehti kastua kaatosateessa.

Oma auto jää hankkimatta

Junalla matkustaminen on suhteellisen tyyristä, sillä VR nostaa lippujensa hintoja joka vuosi. Vesterisen junalippukokoelman mukaan Jyväskylä-Mikkeli-matkasta piti pulittaa 46 markkaa 1980-luvun lopulla. Nyt samainen lippu irtoaa 19,80 euron hintaan.

– Ovathan pendolinon hinnat aika kalliita, koska niillä matkustaminen ei ole useinkaan suhteessa sen nopeampaa. Toisaalta jos ajatellaan Länsi-Euroopan hintoja, niin meillä on aika edulliset liput.

Rautatieharrastus ei ole verenperintöä Vesterisen vanhemmilta, mutta mies kertoo kasvaneensa joukkoliikennemyönteisessä ilmapiirissä. Omaa autoa hän ei koskaan tule hankkimaan ideologisista ja taloudellisista syistä.

Lieneekö turha kysyäkään, kummalla Vesterinen matkustaa mieluiten: bussilla vai junalla?

– No pakko myöntää, että viime aikoina olen mennyt Turkuun paunulaisen expressbussilla. Se on halvempi ja yhtä nopea, vaikka junalla on tietysti mukavampi matkustaa. (HäSa)

Menot